Miten sulla meni ikävuodet 30-45v?

Alkupuolisko ym ajanjaksosta meni huoletta ja elämä vain jotenkin sujui kuin itsestään.

Nyt on hommat alkanut mennä päin helvettiä ja olen kadottanut osan leppoisuudestani ja positiivisuudestani.

Ihan helvetin hyvin. Elämäni parasta aikaa. 

Dokaamisen ja työnarkomanian pyörteissä. Siinä sitten viisikymppisenä havahduin, että oho, lastentekoaikakin meni jo ohi, enkä ole miettinyt yhtään mitä loppuelämälläni haluan tehdä, dokaamista ei ainakaan enää kauaa kroppa kestä ja burnout tuli työnarkomaniastakin jo kerran.

Töissä, pitkää päivää.  Sain kaikki velat maksettua.

Töitä painettiin, säästettiin ASPia ja ostettiin rivarinpätkä, tein lisurin ja väitöskirjan, syntyi lapsi, sitten toinen, työnkuva ja titteli vaihtui vähän komeampaan, palkka parani, ostettiin OKT. Tässä ollaan, velat maksettu ja toinenkin lapsi kohta maailmalla, aika hyvin menee mutta menköön.

Voi kun sais vaan kaikki velat pois 

- aloitin yliopistotutkinnon, seuraavana vuonna synnytin kolmannen lapsemme 

- vauvan syntymän jälkeen mies sai aivoverenvuodon ja olin pitkään yksin kolmen lapsen kanssa, menimme -50 000e miinukselle kun jouduimme myymään omistusasunnon pian sen remontoinnin jälkeen

- räävin opintoja kokoon, tein huonopalkkaista sivutyönä, joka muuttui täysipäiväiseksi ja viivytti valmistumista, valmistuin, perustin yrityksen 

- miehen toivuttua muutimme hänen työnsä vuoksi Norjaan, elimme helpompaa aikaa taloudellisesti, tein kotoa käsin konsultointia niin paljon kuin pystyin jotta saisin rahaa kerättyä säästöön, ostimme oman kodin

- Covid sekoitti elämää isosti, sitten Ukrainan sota vei miehen työt ja hän sai sydänkohtauksen, säästöt paloi miinukselle, palasimme neljän vuoden jälkeen uudelleen Suomeen

- lapset teinejä, sopeutumista Suomeen, sain sivutyönä työstämäni väitöksen valmiiksi viime keväänä

Olin erään valtion arvovaltainen ministeri, bailasin, erosin, hummasin maailmalla kun pesti loppui, sometin. Sitä teen vieläkin.

Sinkkuna incelinä kilttiksenä menivät.

Huomaamatta, en tehnyt mitään. Ehkä se elämä alkaa näin viisikymppisenä, että olisi jotain muisteltavaa kiikkustuolissa.

Alkuun hoitovapaalla, sitten 32-vuotiaana palasin takaisin työelämään kotiäitivuosien jälkeen. Sitten olikin vauhdikasta lainanmaksua 43-vuotiaaksi asti, kunnes talo oli maksettu. Kiirettä piti tietenkin myös lasten harrastusten kanssa jne. Ne normi ruuhkavuodet. Nyt sitten teinien, kohta jo täysi-ikäisten kanssa nää viimeiset vuodet (olen nyt siis 43). Täytän 46 vuotta kun molemmat lapseni ovat täysi-ikäisiä eli vuodet 30-45 meni hyvin pitkälti lapsia kasvattaessa.

Erosin eka liitosta  30v ja menin toka kerran naimisiin 38v ja sain 10kk kuluttua lapsen, eka lapsi oli silloin jo 20v. Sitten erosin kun olin  42v. Silloin päätin etten koskaan mene naimisiin, palasin työelämään eläkkeelle asti jolle jäin tämän vuoden alussa.  N65v