Huutava 4-vuotias
Meidän 4,5 vuotias poika tuntuu saavan nykyään raivareita jatkuvasti. Varsinkin jos on väsynyt / nälkäinen / pissahätä, saa ihan järjettömiä huutokohtauksia. Erityisesti nämä liittyvät tilanteisiin, joissa pitää keskeyttää esim. Legoilla rakentelu ruokailun takia. Tunnistan siis tilanteet ja syyt, mutta en tiedä, miten pitäisi suhtautua. Yleensä pysyn ihan rauhallisena, en huuda tai muutakaan, korkeintaan " uhkailen" , esim. että jos et tule syömään kun lasken kymmeneen, niin heitän ruoan pois. Tällaisesta huuto vain kiihtyy ihan hysteeriseksi. Lopuksi poika pitää käydä hakemassa (hän itse vaatii niin) ja esim. syöttää sylissä. Tuntuu jonkinlaiselta taantumiselta. Taustoista sen verran, että poika on päiväkodissa n. 7 tuntia 4 päivänä viikossa, tuntuu viihtyvän ihan hyvin. Vajaa 2 v. pikkuveli on hoitajan kanssa kotona infektiokierteen takia. Itse käyn siis osapäiväisesti töissä. Kotona meillä ei riidellä eikä huudeta ja asiat on ainakin omasta mielestäni ihan mallillaan. Mitä mieltä tästä? Onko samanlaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet?
Kommentit (3)
en nyt äkkiseltään sano muuta kuin, että meidän esikoisella tälläiset hermojen menetyskaudet on kuuluneet elämään, mutta ne helpottaa heti kun puuhaa vähän enemmän juttuja hänen kanssaan on enemmän läsnä -otettiin juttelut mukaan iltarutiineihin, eli ennen kun toivotetaan hyvää yötä jutellaan, että miten on päivä mennyt. Molemmat kertoo kuulumiset ja siinä tulee sitten selvitettyä jos on jotain surua tai pahaa mieltä. Meilläkin päiväkotipäivät n. 7h mittaisia ja pikkusisarus on samassa paikassa.
Meillä on käytössä myös känkkäränkän karkoitushalit -eli kun lapsella on paha mieli, niin tyttö ihan itse nykyään jo pyytää, että ota känkkäränkkä pois - sitten halataan ja mä " kaappaan" sen pahantuulen pois halaamalla ja sitten viskaan sen vaikka ikkunasta, postiluukusta tms, kolosta ulos meidän kotoota - ja heti helpotta... tyttö jo naureskelee kiukkukyyneleet vielä silmissä, että sinne meni naapurin kimppuun. Sitten lapselle tulee ns. lupa tulla taas hyvälle tuulelle, ilman että hänen mielenilmaus menettäisi uskottavuuden - säilyttää kasvonsa niin sanotusti jota kehoitetaankin lapsen kasvattamisessa vaalimaan. Ettei persoona nujerru... mutta ideana on se, että autetaan pahan mielen yli ja lapsi oppii hallitsemaan paremmin kiukkua ja myöhemmin pääsemään sen yli - lisäksi on tärkeää omilla toimilla viestiä, että lapsi ei muutu " pahaksi" kun on kiukku, vaan on edelleen se rakastettu lapsi ja joskus on lupa kiukuta.
saitko tolkkua ;D
Hei!
En tullut itse maininneeksi, mutta meillä käytetään myös tätä että lapsi on aina rakastettu, mutta teot ovat sopimattomia.
Eli tilanteet on saatu rauhoittumaan niin keskustelen lapsen kanssa ja kerron että äiti kyllä rakastaa häntä, mutta en pidä siitä että teet näin ja näin.
Silloin siis lapsi tietää olevansa hyväksytty vaikka kiukuttaakin --> uskaltaa ilmaista tunteensa. Toisaalta oppii mikä käytös on hyväksyttävää ja mikä ei.
No, ainakin yritän tätä...
Hei!
Meillä on neiti melkoisen voimakastahtoinen ja hänen kanssaan on käyty melkoista vääntöä asioista. Vertauksena kerrottakoon, että jos veljensä kanssa kävisin asioita samalla tavalla läpi niin hänellä huuli väpättäisi ja pahoittaisi mielensä.
No, neiti on voimakas tahtoinen ja ääni on kova jos homma ei mene niin kuin hän tahtoo. Olen käyttänyt seuraavia menetelmiä vaihtelevalla menestyksellä:
- jatkan toimintaa niin kuin mitään erikoista ei olisi menossa ja jos ei tule syömään niin kun olen itse syönyt niin siivoan ruoat pois. Kysyn välillä kiinnostaako tulla syömään ja kerron että äiti ei kuuntele tuollaista huutoa. Ruokaa saa sitten seuraavalla " kattauksella" eli kun seuraavan kerran muutoinkin olisi ruokaa tarjolla.
- teen asioita hieman sen suuntaisesti kuin lapsi toivoo, JOS tiedän että lapsi on väsynyt, kipeä, todellä nälkäinen jne. Silloin on turha vääntää mitään, koska tilanne on jo mennyt yli.
- En tee mitään jos minulle huudetaan vaan kerron että äiti ei kuule ollenkaan tuollaista. Jatketaan sitten kun osaat jutella rauhallisesti.
Nyt kun lapsi on 5 niin asioista ei useinkaan tarvitse vääntää kauheasti vaan uskoo kun sanon että homma on niin kuin se on...