Miltä tuntuu olla puoliksi ulk.
Kommentit (21)
Riippuu varmaan siitä, että mitkä geenit sieltä toiselta puolta tulee ja missä asuu? Itse koin lapsena, että ihan kauheaa, koska kaupungissa ei ollut muita ulkomaalaisen näköisiä kuin meidän perhe. Minun perääni huudettiin paljon "kiinalainen" vaikka minussa on 0% geenejä siitä maasta. Sitten kun somalit tulivat kaupunkiin, koin oloni mukavammaksi, koska sitten siitä tuli normaalia ettei kaikki ole suomalaisen näköisiä. Nyt aikuisena on vain ollut etu, että en ole täysin suomalainen. Uskon, että sain jopa yhden työpaikankin sen takia, että minulla on eräänlainen ymmärrys vieraista kulttuureista ja maahanmuutosta. Vaikka olenkin puoliksi suomalainen, olen myös asunut toisen vanhempani maassa.
Outoa koska ne ulkomaan geenit dominoi. Köyn ulkonäöllisesti suomalaisesta ja äidinkieleni on suomi. Olen asunut koko ikäni suomessa, mutta kaikesta huolimatta en ilmeisesti sovi suomalaisuuden muottiin. Pitäisi olla soveliaampi, hiljaisempi, rauhallisempi, ennalta arvattavampi jne.
Miltä tuntuu olla puoliksi sav. ja puoliksi häm.?
Mulla on tummaihoinen äiti ja suomalainen isä, varsinkin lapsena pikkukylässä sain kuulla tosi paljon rasistisia juttuja, siihen tottui. Nykyään en korvaani letkauta, toisesta sisään ja toisesta ulos.
Lapsena oli ihan OK, en juuri tiedostanut olevani erilainen, mutta teini-iässä olisin toivonut olevani enemmän tavallisen suomalaisen näköinen (teinithän yleensä haluavat sulautua joukkoon). Tuolloin sain myös kuulla muutamia rasistisia huuteluita.
Aikuisena erilaisesta ulkonäöstä on ollut usein hyötyä, sillä jään hämmästyttävän usein ihmisten mieliin. :)
Toinen vanhempi on virolainen. Ei tunnu mitenkään, paitsi että olen kaksikielinen. Se on hyvä asia.
Muita kokemuksia? Mielenkiintoinen aihe.
Kokemukseni on, että ulkomaalaisen näköiset miehet kokevat usein rasismia moninkertaisesti verrattuna ulkomaalaisen näköisiin naisiin. Ja huutelijat ovat yleensä aina miehiä. Onko tässä joku "ne tulee ja vie meitin naiset" -ajattelu taustalla, vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Outoa koska ne ulkomaan geenit dominoi. Köyn ulkonäöllisesti suomalaisesta ja äidinkieleni on suomi. Olen asunut koko ikäni suomessa, mutta kaikesta huolimatta en ilmeisesti sovi suomalaisuuden muottiin. Pitäisi olla soveliaampi, hiljaisempi, rauhallisempi, ennalta arvattavampi jne.
Mistä toinen vanhempasi on?
Hauskoja kokemuksia riittää ainakin. Monesti minulle aletaan puhua englantia. Vastaan suomeksi. Juttu jatkuu sitkeästi englanniksi, vaikka vastaan taas suomeksi. Se ilme, kun kolikko vihdoin kilahtaa oikeaan lokeroon... :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tummaihoinen äiti ja suomalainen isä, varsinkin lapsena pikkukylässä sain kuulla tosi paljon rasistisia juttuja, siihen tottui. Nykyään en korvaani letkauta, toisesta sisään ja toisesta ulos.
Mun lapsen äiti on tummaihoinen, mutta moni ei edes huomaa sitä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni on, että ulkomaalaisen näköiset miehet kokevat usein rasismia moninkertaisesti verrattuna ulkomaalaisen näköisiin naisiin. Ja huutelijat ovat yleensä aina miehiä. Onko tässä joku "ne tulee ja vie meitin naiset" -ajattelu taustalla, vai mikä?
Itse olen välillä saanut aika pitkiä katseita suomalaisilta naisporukoilta, kun olen ollut ulkona tumman avovaimoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni on, että ulkomaalaisen näköiset miehet kokevat usein rasismia moninkertaisesti verrattuna ulkomaalaisen näköisiin naisiin. Ja huutelijat ovat yleensä aina miehiä. Onko tässä joku "ne tulee ja vie meitin naiset" -ajattelu taustalla, vai mikä?
Itse olen välillä saanut aika pitkiä katseita suomalaisilta naisporukoilta, kun olen ollut ulkona tumman avovaimoni kanssa.
Tuntuuko katse rasistiselta vai pikemminkin uteliaalta? Itse olen tummahko kiharapää, ja minusta katseet ovat enemmän uteliaita kuin ikäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni on, että ulkomaalaisen näköiset miehet kokevat usein rasismia moninkertaisesti verrattuna ulkomaalaisen näköisiin naisiin. Ja huutelijat ovat yleensä aina miehiä. Onko tässä joku "ne tulee ja vie meitin naiset" -ajattelu taustalla, vai mikä?
Itse olen välillä saanut aika pitkiä katseita suomalaisilta naisporukoilta, kun olen ollut ulkona tumman avovaimoni kanssa.
Tuntuuko katse rasistiselta vai pikemminkin uteliaalta? Itse olen tummahko kiharapää, ja minusta katseet ovat enemmän uteliaita kuin ikäviä.
Sellaisia pitkiä ja arvioivia. Itsekin olen ulkomaalaisen näköinen ja Helsinki-Vantaalla puhutaan ekana englantia, mutta ei mua yksin ollessa sillä tavalla koskaan tuijoteta. Siis aivan kuin ne tuntisi mut, tai olisi jotain asiaa. En osaa kuvailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tummaihoinen äiti ja suomalainen isä, varsinkin lapsena pikkukylässä sain kuulla tosi paljon rasistisia juttuja, siihen tottui. Nykyään en korvaani letkauta, toisesta sisään ja toisesta ulos.
Mun lapsen äiti on tummaihoinen, mutta moni ei edes huomaa sitä lapsesta.
Olen itse "ruskea" nainen, tummat silmät. Mieheni on suomalainen. Esikoislapsellamme oli vauvana vaalea kihara tukka ja siniset silmät. Minulta kysyttiin usein, olenko adoptoinut lapseni :D
Up