Työelämän asiat tuntuvat todella kaukaisilta, mutta ammatti muuttaa ihmistä pysyvästi

Olen ollut jo lähes 10 vuotta poissa työelämästä ja tuntuu siltä, etten varmaan enää osaisi tehdä töitäni. En tarkoita niinkään itse tekniikoita, vaan asennetta. 

Työssäni olen nähnyt niin paljon ihmiselämää, enemmän sieltä varjoisalta puolelta, etten jaksa esimerkiksi paljoakaan uskoa siihen, että ihminen muuttuisi. Riippuu taustoista. Jos siellä ei ole mitään tukevaa pohjaa, niin elämästä tulee irrallista ja persoonallisuushäiriöitäkin on valtava määrä diagnosoimattomia. 

Lasten ja eläinten kaltoinkohtelu on varsinkin asioita, mihin en enää pystyisi suhtautumaan ammatillisesti kuten ennen. Kun "kaikenlaista" ei enää päivittäin näe, sietokyky alenee.

En varmaan enää ota yhtäkään asiakkuutta, jos nyt joku sattuisi kysymäänkin. Tehkööt nuoremmat jo.

Tämä oli synkkä yksinpuhelu vain :)