äitipuoli ja aikuiset lapset

Miksi ihmeessä passaat ja paapot? Kun ne lapset tulevat, niin sanot miehelle, että ratkaise sinä tämä ongelma. Älä auta, älä ihmettele, anna miehen olla isä. Jos ratkaisu on täydellisen typerä, niin ole hiljaa ja anna miehen lasten sanoa isälleen, että ei onnistu. Älä etsi lakanoita, peitteitä, pyyhkeitä, sano miehelle, että ne on siellä missä ennenkin.

Mitä hankalammaksi teet miehelle nämä tilanteet, sen helpommin lapset oppivat sanomaan isälleen, että me mennään hotelliin. Mutta ole ystävällinen, aurinkoinen ja iloinen, kun tulevat käymään, anna heille kokemus, että ovat tervetulleita. Ja samalla miehelle kokemus, että koko majoitusrumba ruokineen on hänen vastuullaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri lakkas käymästä jouluisin miesystävänsä luona kun joutui aina passaamaan koko porukkaa. Siis aikuisia lapsiakin. Puhe ei kuulemma mennyt perille että hän ei halua passata. Jäi siis viime jouluna omaan kotiinsa. 

Ihan fiksu veto. Meitä on muitakin, jotka viettää joulut yksin kokematta sitä mitenkään outona. Suosittelen kokeilemaan, jos pakkososiaalinen joulu ahdistaa syystä tai toisesta. Saa syödä mitä haluaa, milloin haluaa, ulkoilla kun siltä tuntuu, katsoa telkkarista sitä, mistä itse tykkää, käydä kirkossa jos mieli tekee jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, olet äitipuoli aikuisille lapsille? Onko he siis olleet jo alaikäsinä teillä. Mietin vaan, etten koskaan ole ajatellut olevani miesystäväni aikuisille lapsille muuta kuin isänsä naisystävä. Enkä tosiaan suostuisi passaamaan omiakaan lapsia. Nyt ryhdistäydy, ja jätät kaikki hommat miehellesi. Lähdet vaikka sattumalta lyhyellä varoajalla jonnekin, kun ilmoittavat tulostaan. Olet katsos se mahdollistaja, ihan sinä itte.

Naimisissa olevaa ei voi oikein enää naisystäväksi kutsua. Äitipuoli on tällöin sopivampi termi tai isän vaimo. Äitipuolta pidän kohteliaampana.

Minun isäni vaimo ei koskaan ollut minulle äitipuoli. Hän oli isäni vaimo. Ja tämä isäni vaimo teki todella hyvin selväksi, että minulla ja perheelläni ei ole mitään asiaa hänen ja isäni yhteiseen kotiin. Kyseessä kuitenkin minun lapsuudenkotini.

Jos miehesi ei ymmärrä, mitä sanot, keskustele hänen lastensa kanssa. Sovi pelisäännöt suoraan heidän kanssaan. Kai teillä on yhteinen kieli sentään?

Onneksi äitini mies ei ole noin nihkeä. Juuri tulimme heidän luotaan veljen perheen kanssa. Yhteensä 9 henkeä + koira.

Toinen tarkennus ja kiitos terävistä huomioista. Noin sen periaatteessa pitäisi mennä: pelisäännöt selviksi, keskustellen molempien puolisoiden kesken ja vierailut hyvässä hengessä niin ettei kukaan joudu orjaksi tai palvelemaan vasten tahtoaan. Tässä on kuitenkin niitä näkymättömiä ansoja, kuten uusperheissä on. Isän uusi vaimo joutuu pätemään - ettei vaan lapset ajattele että tuo nainen se vasta kamala onkin. Itse ainakin haluaisin esiintyä edullisessa valossa, olla vieraanvarainen ja kohdella lapsia (viisikymppisiä!) ystävällisesti. Edellinen vaimo myös jotenkin kilpailee siitä, kumman luona lapset ovat kun he ovat Suomessa (en maininnut että kaikki lapset asuvat ulkomailla). Ainutkertainen vierailu, ei sitä nyt passaamisen takia saa pilata, kun kerrankin tulevat. Kolmas ansa on se, että isälle he ovat omaa väkeä, jolle ei ole niin nuukaa, ollaan niin kuin kotonanne. Ja minulle, vaimo kakkoselle, he ovat vieraita. Olen heihin tutustunut vasta kun menimme 20 vuotta sitten naimisiin, eikä ole paljon ehditty viettää aikaa yhdessä. Hiukan olisin varovainen etten järjestä matkalaukkuineni show'ta että tämä nainen lähtee nyt lipettiin kun ei viitsi passata. Isä sitten tosiaan istuisi vaan nojatuolissaan ja odottaisi että lapset ilmaantuvat, ei pistäisi tikkua ristiin. Enkä valita, olenhan saanut ihanat aikuiset lapset ja liudan lapsenlapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, olet äitipuoli aikuisille lapsille? Onko he siis olleet jo alaikäsinä teillä. Mietin vaan, etten koskaan ole ajatellut olevani miesystäväni aikuisille lapsille muuta kuin isänsä naisystävä. Enkä tosiaan suostuisi passaamaan omiakaan lapsia. Nyt ryhdistäydy, ja jätät kaikki hommat miehellesi. Lähdet vaikka sattumalta lyhyellä varoajalla jonnekin, kun ilmoittavat tulostaan. Olet katsos se mahdollistaja, ihan sinä itte.

Naimisissa olevaa ei voi oikein enää naisystäväksi kutsua. Äitipuoli on tällöin sopivampi termi tai isän vaimo. Äitipuolta pidän kohteliaampana.

Mielestäni äitipuoli on tyhmä sana. Ja naurettavakin, jos on tavattu vasta niin, että lapset jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarkennus ja kiitos terävistä huomioista. Noin sen periaatteessa pitäisi mennä [..] Tässä on kuitenkin niitä näkymättömiä ansoja, kuten uusperheissä on. Isän uusi vaimo joutuu pätemään - ettei vaan lapset ajattele että tuo nainen se vasta kamala onkin. Itse ainakin haluaisin esiintyä edullisessa valossa, olla vieraanvarainen ja kohdella lapsia (viisikymppisiä!) ystävällisesti. Edellinen vaimo myös jotenkin kilpailee siitä, kumman luona lapset ovat kun he ovat Suomessa (en maininnut että kaikki lapset asuvat ulkomailla). Ainutkertainen vierailu, ei sitä nyt passaamisen takia saa pilata, kun kerrankin tulevat. Kolmas ansa on se, että isälle he ovat omaa väkeä, jolle ei ole niin nuukaa, ollaan niin kuin kotonanne. Ja minulle, vaimo kakkoselle, he ovat vieraita. Olen heihin tutustunut vasta ku

Jos ulkomailta saakka tulevat, niin luulisi teidän saavan tiedon siitä, milloin laiva/lentokone on Suomessa. Ei siis täysin puskista nämä vierailut tule, jos on välimatkaa. Sain sen käsityksen viesteistäsi, että päivät tulevat ihan puskista. Teillä on siis mahdollisuus saada heiltä jokaiselta tieto aikaraamista, jonka ovat Suomessa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu edes sellainen kommunikointi.

Ja edelleenkin, miehesi on syytä itse tehdä myös jotakin lastensa eteen. Muissa viesteissä on ollut hyviä vinkkejä siihen. Se, että miehesi olisikin pääpassaaja, ei tee sinusta huonompaa ihmistä.

Uusioperheiden aikuisena lapsena voin ihan suoraan paljastaa, että itseäni lähinnä ärsyttää uuden puolison yliyrittäminen. Arvostan enemmän keskustelemista, yhdessäoloa ja tutustumista. Oman vanhemman juttuja kun on jo kuunneltu vuosikymmeniä, niin sen uudemman ihmisen jutut ja historia kiinnostaa paljon enemmän. Omalta vanhemmalta odotan vanhemmuutta, ikääntymisen tuomat rajoitteet huomioiden.

Kyllä nuo uusperhekuviot ovat hankalia. Meidän omat lapset 33-45v ovat aina tervetulleita käymään kotona, viipyivätpä tunnin tai viikon, perheineen rai yksin, ilmoittamattakin voi tulla. Jokaisella on oma avain. Toisinaan saattaa aamulla joku yöllä tullut nukkua vierashuoneessa tai olkkarin sohvalla. Kaikki tietävät missä on lakanoita ja pyyheliinoja, osaavat keittää kahvia ja teetä, myös miniä ja vävy. Usein voi mukana olla ystäviä kotimaasta tai ulkomailta. Rakastan kaikkia lapsiani ja minusta on ihanaa aina, kun joku käy.

Äitipuoli. Niinkö ajattelet roolisi? Aikuiset lapset tuskin niin ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus tuohon aloitukseen: tämä on minun ja mieheni yhteinen koti, kukaan lapsista ei ole kasvanut täällä. Tänne ei mahdu majoittumaan, mutta mieheni ei ole tästä moksiskaan. Koska lasten pitää aina päästä isänsä luo, milloin vain ilmoittavat tulevansa, ja jopa "2 tunnin varoitusajalla". Mies kysyi, onko se minulle ongelma, jos aina on valmiina. Mieheni ei ole käytännöllinen ollenkaan, hän ajattelee että ruoka tulee taikaiskusta ja kyllä "me" jotain keksitään. Tarkoittaa että minun pitää keksiä. Tämä jostain syystä kiukuttaa minua, koska minulla ei ole mitään näitä aikuisia lapsia vastaan sinänsä. Mieheni ei arvosta minua eikä kotiamme yhteisenä, vaan näissä tapauksissa minun pitäisi olla näkymätön ja äänetön, eikä koskaan sanoa että ei sovi tulla.

          """"  no sinä olet sit äänetön ja näkymätön, menet siksi aikaa

Muuten hyvä, mutta ei mulla ainakaan olisi varaa tämmöisiin täysin ylimääräisiin ex tempore reissuihin, eikä käytännössä onnistuisikaan. Muutenkin kyllä ihmisellä pitää olla sananvalta omassa kodissaan, ettei sieltä joudu pakenemaan. Arvostakaa toisten koteja, kiitos!

Eri

Miksi palvelet miehen lapsia, lapset eivät ole sinun synnyttämiäsi, etkä ole ilmainen lastenvahti miehen lastenlapsille, etkä ilmainen palvelija

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus tuohon aloitukseen: tämä on minun ja mieheni yhteinen koti, kukaan lapsista ei ole kasvanut täällä. Tänne ei mahdu majoittumaan, mutta mieheni ei ole tästä moksiskaan. Koska lasten pitää aina päästä isänsä luo, milloin vain ilmoittavat tulevansa, ja jopa "2 tunnin varoitusajalla". Mies kysyi, onko se minulle ongelma, jos aina on valmiina. Mieheni ei ole käytännöllinen ollenkaan, hän ajattelee että ruoka tulee taikaiskusta ja kyllä "me" jotain keksitään. Tarkoittaa että minun pitää keksiä. Tämä jostain syystä kiukuttaa minua, koska minulla ei ole mitään näitä aikuisia lapsia vastaan sinänsä. Mieheni ei arvosta minua eikä kotiamme yhteisenä, vaan näissä tapauksissa minun pitäisi olla näkymätön ja äänetön, eikä koskaan sanoa että ei sovi tulla.

Missä he sitten ovat, jos teille ei mahdu majoittumaan? 

Me aiotaan muuttaa pienempään, sitten kun lapsi on aikuinen. Molemmilla meillä on siis yksi lapsi, mutta vain minun lapseni asuu meillä. Toki kylään saa tulla ja aina meillä yksi ylimääräinen makkari on, mutta ollaan puhuttu että ei aleta ns. mummolaksi. Meillä on omia haaveita ja suunnitelmia. Lapsiperhe-elämä saa jäädä taakse. Koti on ennenkaikkea meidän kahden sitten tulevaisuudessa.

Minusta on hurjaa, että täällä ehdotetaan ap:lle jotain hostelliin majoittumista. Omasta kodista!! Menköön vieraat (kyllä, ne on vieraita vaikka toisen aikuisia lapsia olisivatkin) hostelliin. Voin kuvitella, että ap:lle jäisi kuitenkin sotkujen siivous ja ruokakaappien täyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Älä passaa. 

Eihän ap sitten voisi uhriutua ja rutista tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri lakkas käymästä jouluisin miesystävänsä luona kun joutui aina passaamaan koko porukkaa. Siis aikuisia lapsiakin. Puhe ei kuulemma mennyt perille että hän ei halua passata. Jäi siis viime jouluna omaan kotiinsa. 

Ihan fiksu veto. Meitä on muitakin, jotka viettää joulut yksin kokematta sitä mitenkään outona. Suosittelen kokeilemaan, jos pakkososiaalinen joulu ahdistaa syystä tai toisesta. Saa syödä mitä haluaa, milloin haluaa, ulkoilla kun siltä tuntuu, katsoa telkkarista sitä, mistä itse tykkää, käydä kirkossa jos mieli tekee jne.

OT. Minä valistin puolison mm. sen perusteella, miten hän viettää joulun ja kesäloman. Haluan viettää ne yhdessä, mutta haluan nauttia enkä olla orjana.