Lue keskustelun säännöt.
Inhoan ja kavahdan teennäisyyttä
01.08.2025 |
Ollaan mukamas kiinnostuneita, kysytään jotain silloin, kun halutaan se oma uteliaisuus tyydyttää, muulloin menee pitkiäkin aikoja hiljaisuudessa, mitään ei kuulu, mitään ei kysellä, mihinkään ei kutsuta jne. Ei onnitella hyvistä uutisista, vain hiljaisuus tai sitten asia sivuutetaan löpisten muuta.
Jep, nyt on sellainen tilanne ja ajankohta, että hyvin todnäk minulta lähipäivinä kysellään ja udellaan "kuulumisia" ym, pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Vastaisitko mitä/än? Onko tuollainen ystävyyttä, tai edes kaveruutta? Minusta ei. Enkä edes ole katkera, jos joku niin ajattelee, olen vain ihan saatanan surullinen.
Kommentit (10)
Ei yhden yhtä kommenttia tai mielipidettä asiaan, erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas rakastan teennäisyyttä jos näin edes voi sanoa. Tarkoitan että on mukavaa, kun kaikilla on mukavaa, vaikka oikeasti muita ei minun juttuni kiinnostaisi, ei minun tarvitse sitä tietää. On se tekemällä tehtykin onni parempi kun ei mitään ja voi johtaa aitoon onneen.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastan teennäisyyttä jos näin edes voi sanoa. Tarkoitan että on mukavaa, kun kaikilla on mukavaa, vaikka oikeasti muita ei minun juttuni kiinnostaisi, ei minun tarvitse sitä tietää. On se tekemällä tehtykin onni parempi kun ei mitään ja voi johtaa aitoon onneen.
Enpä ole vähään aikaan, jos koskaan, kuullut/lukenut mitään itselleni noin vierasta ajattelua.
Ap
Minusta mainitsemassasi tilanteessa kyse ei ole pelkästään teennäisyydestä vaan myös pahansuopuudesta, juoruilunhalusta, tarpeesta tuntea itsensä paremmaksi ja mahdollisesti kateudesta. Ei sinun kannata vastata mitään, kun tiedät jo, millä kaavalla yhteydenotto tulee menemään. Eihän tuollainen ole ystävyyttä tai edes kaveruutta, että pidetään pitkiä radiohiljaisuuksia ja otetaan yhteyttä sitten, kun alkaa utelunälkä kalvaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta mainitsemassasi tilanteessa kyse ei ole pelkästään teennäisyydestä vaan myös pahansuopuudesta, juoruilunhalusta, tarpeesta tuntea itsensä paremmaksi ja mahdollisesti kateudesta. Ei sinun kannata vastata mitään, kun tiedät jo, millä kaavalla yhteydenotto tulee menemään. Eihän tuollainen ole ystävyyttä tai edes kaveruutta, että pidetään pitkiä radiohiljaisuuksia ja otetaan yhteyttä sitten, kun alkaa utelunälkä kalvaa.
Niinhän se taitaa olla, tuntuu vain niin hirvittävän pahalta. En olisi halunnut tätä ihmissuhdetta menettää, mutta niin taisi käydä jo pitkä aika sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päästä tuo ihminen menemään.
Eli en reagoi yhteydenottoon millään lailla? Sen tiedän, että hän kyllä "loukkaantuisi" siitä ja saisin asian ns eteeni joskus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka aiheuttaa tuollaista oloa käytöksellään joutaa heivata kokonaan pois elämästä, tuollaisesta tulee arvoton ja merkityksetön olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mainitsemassasi tilanteessa kyse ei ole pelkästään teennäisyydestä vaan myös pahansuopuudesta, juoruilunhalusta, tarpeesta tuntea itsensä paremmaksi ja mahdollisesti kateudesta. Ei sinun kannata vastata mitään, kun tiedät jo, millä kaavalla yhteydenotto tulee menemään. Eihän tuollainen ole ystävyyttä tai edes kaveruutta, että pidetään pitkiä radiohiljaisuuksia ja otetaan yhteyttä sitten, kun alkaa utelunälkä kalvaa.
Niinhän se taitaa olla, tuntuu vain niin hirvittävän pahalta. En olisi halunnut tätä ihmissuhdetta menettää, mutta niin taisi käydä jo pitkä aika sitten.
Ap
Varmasti tuntuu pahalta. Olen käynyt saman läpi ja ymmärtänyt myöhemmin, että olin tosiasiassa kiintynyt mielikuvaan ihmisestä. Siksi irtipäästäminen tekee niin kipeää, koska mieli haluaisi vielä pitää ystävyyden illuusiosta kiinni. Sure, kaipaa ja uskalla vihatakin niin paljon, kuin tarve vaatii. Sen jälkeen näet asiat selkeämmin ja sinun on helpompi jatkaa eteenpäin. Voimia.
.