**MAALIKSET-05 Uuteen Viikkoon**

Lähden poikien kanssa reissuun perjantaina, hieman tästä vielä pohjoisempaan, mökkeilemään ja mahdollisesti hiihtelemään. Ainakin meillä lunta on tuiskuttanut iltapäivästä asti ja maa on taas mukavan valkoinen. Pitäisikin oikeastaan mennä vielä ulos, nyt kun lapset nukkuvat, ja siivota lelut pihamaalta. Taitavat muuten hukkua lumen alle.



Tänään taas on hermoraasuja koeteltu. Olisi ehdottomasti ollut äippä ulos ja lenkille jäähdyttelemään -hetki, mutta minkäs teet... Mies kotiutuu hieman ennen klo 00.00.



Kun täällä maalisten joukossa on paljon teitä, joilla on koira, tulin kysymään mielipidettänne... Miehen vanhemmilla on nimittäin suomenpystykorva, joka on tietenkin heidän rakas oma lapsensa, totta kai. Koiruus on jo aiemmin näyttänyt sellaisia merkkejä, ettei oikein tykkää meidän pojista, metelistä ja pihalla juoksemisesta. Minua on rassannut asia sen verran, että en mielelläni jätä jätkiä mummilaan hoitoon ilman meitä vanhempiaan, koska tuntuu siltä, etteivät mummi ja ukkia oikein usko koirastaan mitään pahaa eivätkä ehkä vahtisi koiraa ja lapsia sillä intensiteetillä kuin itse vahtaisin. Tuo koira-asia on harmittanut meitä, sillä muuten mummilassa olisi varppina kiva poikien olla ja isovanhemmatkin ovat ehkä nihkeyttämme ihmetelleet. Mies on siis kanssani samalla linjalla.



No, poikien hoitaja sairastui eilen, ja mies vei heidät tänään mummilaan ja minä sitten töiden jälkeen hain sieltä. Siellä kun oltiin ja tehtiin jo lähtöä, esikoinen heilutteli käsiään ja koira napsautti hampaitaan pojan käsien lähellä!! Kääk! Minun niskavillani nousivat siinä samassa, poika alkoi itkeä ja me kaikki aikuiset oltiin aika vaikeina... Minun on jotenkin hankalaa ryhtyä naputtamaan koirasta: olen joskus jotain sanonut poikkipuolisesti, ja vastaanotto oli jäätävän viileä. Toisaalta, ei tämänpäiväinen ainakaan helpota sitä, että veisimme pojat mummin ja ukin luo pidemmäksi aikaa.. En minä siihen koiraan voi luottaa ja jos siellä taas luotetaan liikaa, niin on aika hankalaa.



Se mitä toivon teiltä on seuraavaa: Miten kannattaa asian tiimoilta lähestyä? Minä kun en ole koskaan ollut niin kiintynyt mihinkään eläimeen, että osaisin asiasta keskustella loukkaamatta koiranomistajaa (ja appivanhempiani!) mutta kuitenkin puhua oikeasti mielestäni isosta ongelmasta. Tietty tässä taitaa käydä niin, että mies tilanteen kuultuaan sanoo huomenna vanhemmille painavan sanansa ja minä tässä murehdin liikoja..



Joo, nyt ei auta enempää avautua vaan on paiskittava töitä. Pinkka tekstejä taas luettavana. Niin ja jos ensin siellä ulkona pistäytyisi paleltumassa.



Öitä teille!



Toivottavasti Miuqun perheessä voidaan jo paremmin! Ja tietty paranemista muillekin nuhanenille!

Meillä Ässä nukahtaa iltaisin klo: 21 mennessä. Tarkoitus olisi lähempänä klo: 20, mutta kellojen siirron jälkeen on venynyt nukahtaminen. Aamulla herää klo: 6-7 ja päikkäreitä nukkuu 1-2 h elikkäs yhteensä siitä tulee 10-11 h.



Just luin pinon ja jo unohdin, mistä keskusteltiin...munista ainakin. Kinderit on mun ehdoton suosikki. Yhden Mignonin voin pääsiäisenä syödä, mutta se on liian täyteläistä mun makuun. Muuten meillä on perinteisesti paljon herkkuja pääsiäisenä, joten syötyä tulee paljon. Mämmi on mun herkku pääsiäisenä, nam. Muuten en sitä kaipaa, mutta kerran vuodessa on saatava.



Meillä myös uhmaillaan ja teidän monen kuvaukset lastenne käytöksestä sopii meillekin. Ulos lähtiessä kinataan pukemisesta ja sisään mennessä ei haluta tulla sisään. Kaikki pitää saada tehdä ite ja jos ei onnistu, niin raivotaan ym, ym.



Lehtovin Helmin ohella myös Ässällä on tuota pelkään-juttua. Viimeksi eilen pesutuvassa pelkäsi pesukonetta ja mummolassa pelkäsi lelunallea ja puhuu edelleen siitä pelottavasta nallesta, vaikka tapauksesta on jo monta viikkoa.



Koira asiaan Pippandiille en oikein osaa neuvoa antaa. Ehkä on parempi, että miehesi sanoo asiasta, kun on hänen vanhemmistaan kyse. Sen verran on koirista kokemusta, että koira voi varoittaakseen louskaista hampaitaan ihmisen suuntaan, mutta ei kuitenkaan välttämättä pure. Koira vaan haluaa eleellä ilmoittaa, että tilanne on sille epämieluisa ja ihmisen/lapsen olisi syytä mennä kauemmaksi. En silti halua vähätellä kyseisen koiran tekemisiä. On varmasti hyvä ottaa huomioon se, että koira voi mahdollisesti myös purra -petoeläimiähän koiratkin ovat. Asiasta olisi hyvä puhua isovanhempien kanssa, jotka toivottavasti osaavat suhtautua asiallisesti. Joudutaanhan me vanhemmatkin ottamaan joskus vastaan palautetta lapsistamme, vaikkei se niin kivaa kuultavaa olisikaan.



Mitäs vielä oli aiheita.. en muista, taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä vuokko ja muut