Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsena laiminlyödyt: näkyikö asia hiuksissasi? Miten?
24.07.2025 |
Olen aikuisena tajunnut, että meillä oli lapsuudenkodissa moni asia pielessä. Yksi asia liittyi henkilökohtaiseen hygieniaan. Minulla oli lapsena puolipitkät ja tai pitkät hiukset, joita ei hoidettu niinkuin olisi pitänyt, eli esim. harjaamalla perusteellisesti ja pesemällä riittävän usein. Seurauksena oli, että hiukseni olivat useimmiten isoilla takuilla ihan hiuspohjaan saakka. Aamuisin hiuksia harjattiin hiukan päältä, että takut peittyisivät, mutta eihän se mitään auttanut. Suihkussa (jossa kävin epäsäännöllisesti) takkupehko pestiin vain shampoolla ja jätettiin selvittämättä. Ehkä kerran viikossa hiuksia yritettiin raastaa auki sellaisella kovapiikkisellä harjalla, joka repi hiuksia katki. Apuna oli joskus jokin "selvitysaine", jonka äiti oli ostanut kampaajaltaan. Vanhemmat itse kävivät toki säännöllisesti leikkauttamassa hiuksensa, mutta meitä lapsia ei sinne yleensä viety. Kun lopulta vietiin, kampaaja saattoi järkyttyä näkemästään ja puhua todella rumasti takuista, ihan kuin hiusten tilanne olisi ollut lapsen omaa syytä ja laiminlyöntiä. Murrosiän lähestyessä hiukset alkoivat vielä rasvoittua, mutta sopivan pesuvälin säätämisessäkään en saanut apua.
Laiminlyöntien taustalla oli osin vanhempien jaksamattomuus ja osaamattomuus, mutta myös silkka välinpitämättömyys, sillä moniin muihin asioihin heillä kyllä riitti voimia. Koulussa minua luonnollisesti kiusattiin hiuksistani ja opin häpeämään niitä. Opettelin viimein teininä itse hoitamaan hiukseni kuntoon, mutta jokin arka paikka asiasta on jäänyt. En esim. käy vieläkään mielelläni kampaajalla. Ikäviä muistoja on jäänyt myös isäni harjoittamasta tukistamisesta, joka oli laitonta jo silloin, kuin minä synnyin.
Onko muilla palstalaisilla vastaavia kokemuksia? Mitä ajattelet asiasta nykyään? Itse olen ennen kaikkea tyytyväinen siitä, että sekä itselläni että lapsillani on puhdas ja siisti tukka. Mutta suren toki sitä, että olisin lapsena ansainnut parempaa. Vanhempani ovat vielä elossa, mutta olen heidän kanssaan tekemisissä mahdollisimman vähän ihan oman mielenterveyteni vuoksi.
Kommentit (24)
Mulla oli ihan ok hiukset, patistettiin pesemään, äiti laittoi ne usein kiinni. Vitosluokalla painostettiin leikkaamaan "ison tytön tukka" eli polkka, se on ehkä negatiivisin muisto hiuksista. Nyt aikuisena pidän pitkiä hiuksia koska tuntuu että ne silloin vietiin. No, oli ainakin siistit hiukset.
Mutta menkat. Ei mitään opastusta. Äiti osti yhden paketin siteitä, en kehdannut ostaa meidän pikkukunnan kaupasta. Pelkäsin että verta menee housuihin, äiti hoiti kaikki pyykkäämiset, hävetti laittaa vaatteet sinne. Ei käynyt mielessäkään opetella itse pesemään kun äiti hallinnoi koko pyykkihommaa. Ostin kaupunkireissuilla siteitä, onneksi oli sentään viikkoraha. Koko menkka-asia oli niin nolo etten juuri uskaltanut kysyä tai puhua. Ysiluokalla näin kun koulukaveri osti siteitä kylän kaupasta ja mä mietin et noin helppoko se ratkaisu ois ollu. Ei vaan ollu tullu mieleenkään, hävetti niin kun kotona opin tämän häpeämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin kotona oli niin köyhää ja ravintoköyhää ruokaa, että häneltä tippui hiuksia päästä isoina tukkoina. Hiukset olivat sellaista kuivaa ja karheaa hamppua, aina takussa. Kaveri varmasti koki voimakasta stressiä koko lapsuutensa. Vanhemmat olivat alkoholisteja ja lasten piti jotenkin pärjäillä omillaan. Sisarukset tappelivat keskenään ja usein kaverin päässä näkyi kaljuja länttejä kun isoveli oli repinyt tukasta ja sitähän irtosi helposti. Koko kylä, koulun opettajat jne tiesivät, mutta ei vissiin kukaan katsonut aiheelliseksi puuttua asiaan 90-luvun maaseudulla.
Pysäyttävä kertomus. Sitä soisi, ettei tällaista tapahtuisi kellekään lapselle. T. Ap
Ei ollut tuollaista. Kaikista meistä 12 lapsesta huolehdittiin hyvin. Puhtaus ja siisteys oli tärkeää. Luulen, että etenkin äiti ois hävennyt silmät päästään, jos lapset ois menneet kouluun yms epäsiisteinä.
Mulle on aina ollut tärkeää huolehtia hyvin itsestäni ja nautin siitä. Osittain ainakin se on kodin perintöä, siihen on opetettu. Joskus ihmttyttää ihmiset, jotka eivät huolehdi hygieniasta tai kokevat siitä huolehtimisen rasittavana, kun itsestä se on vain nautinnollista. Mutta ehkä niillä on taustalla monenlaisia, traumaattisiakin kokemuksia.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Mitään ei neuvottu, sitten tuli vastaan aikuisuus. Syrjäydyin, koska en tiennyt yhteiskunnasta ja ihmissuhteista mitään, eikä ollut lukujärjestystä mistä katsoa, että missä pitää olla seuraavaksi.