Lue keskustelun säännöt.
Ystävät, jotka hiljenee pahimmillaan vuosiksi, saa lapsia ja yhtäkkiä pitäisi olla kauheasti tekemässä jotain yhdessä?
24.07.2025 |
Mietin että luulevatkohan että ollaan lapsivihamielisiä.. Mutta siis eivät juurikaan koskaan tulleet minnekään vuosiin, aina vähän pahalla päällä tms. Ja nyt kun on lapsi niin ilmeisesti heillä sitten ns elämä! alkanut! tai jotain. Kauheesti olis kiva tehdä kaikkea.. No tunnen jo etääntyneeni heistä, omat ystävät ja lähipiiri tulee ykkösinä, ja en oikein välttämättä jaksa sitä lapsi-elementtiä heidän kanssaan. Siskot, ystävät, heidän kanssaan tosi kivaa kun on lapsia.
Vähän harmittaa heidän puolestaan mutta ei se vaan mene niin että kaikki on yhtäkkiä sua varten kun sä niin päätät.
Kommentit (22)
Tietenkään sinun ei tarvitse olla häntä varten silloin, kun hän päättää. Voit ihan itse tehdä valintasi. Mutta ainahan voi vähän kysellä, miksi nyt tulee ja kertoa, miten olet hänen toimintansa aiemmin kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki ihmiset ole velvoitettuja toimimaan seuralaisinasi 100% läpi elämääsi. Hyvänpäiväntutut ja sellaiset joita kohtaa vain tietyissä tilanteissakin ovat arvokkaita ja voivat olla hyvää seuraa, tärkeitä kontakteja, jne.
Luovu katkeruudesta ja pakonomaisesta kiintymyksestä. Nauti elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään sinun ei tarvitse olla häntä varten silloin, kun hän päättää. Voit ihan itse tehdä valintasi. Mutta ainahan voi vähän kysellä, miksi nyt tulee ja kertoa, miten olet hänen toimintansa aiemmin kokenut.
Suosittelisin ennemminkin terapiaa kuin avautumaan katkerasti, että vaadit kavereilta 100% läsnäoloa ja kannat nyt kaunaa, kun joku elikin ensisijaisesti omaa elämäänsä. Avautumalla tällaisesta pilaa vaan oman maineensa.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman epäselvä aloitus.
Jep. Mulla meni aivot täysin solmuun tuota tekstiä lukiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään sinun ei tarvitse olla häntä varten silloin, kun hän päättää. Voit ihan itse tehdä valintasi. Mutta ainahan voi vähän kysellä, miksi nyt tulee ja kertoa, miten olet hänen toimintansa aiemmin kokenut.
Suosittelisin ennemminkin terapiaa kuin avautumaan katkerasti, että vaadit kavereilta 100% läsnäoloa ja kannat nyt kaunaa, kun joku elikin ensisijaisesti omaa elämäänsä. Avautumalla tällaisesta pilaa vaan oman maineensa.
No se on kyllä hyvä ajatus, mutta ajattelen myös, että ystävän kanssa voi myös ottaa puheeksi häiritsevät asiat.
Ehkä se nyt on vaan sitä, että kaverilla on uudessa elämäntilanteessa enemmän aikaa kaikelle tekemiselle. Ei kai se nyt tarkoita, että olettaisi, että muut ovat häntä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisihan sitä kaveri toki vaikka oma-aloitteisesti pahoitella että antoi ystävyyden hiipua tai tarjota jonkun selityksen. Pitäisin outona myös, jos joku olisi vuosia lähinnä taustalla ja sitten kun saa lapsen, olisi kuin kaikki olisi kuin ennenkin. Muuttuuhan muidenkin elämät. Varmasti myös ap:n
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään sinun ei tarvitse olla häntä varten silloin, kun hän päättää. Voit ihan itse tehdä valintasi. Mutta ainahan voi vähän kysellä, miksi nyt tulee ja kertoa, miten olet hänen toimintansa aiemmin kokenut.
Suosittelisin ennemminkin terapiaa kuin avautumaan katkerasti, että vaadit kavereilta 100% läsnäoloa ja kannat nyt kaunaa, kun joku elikin ensisijaisesti omaa elämäänsä. Avautumalla tällaisesta pilaa vaan oman maineensa.
En siis kanna kaunaa, ei asia ole mitenkään isosti vaivannut, elämä vei erilleen tai näin luulin. Mainitsin erikseen että ne harvat kerrat kun nähtiin ei ollut mitään valittelua että harmi kun nähdään näin harvoin. Vaan lähinnä töykeää tai neutraalia. Eli en ole odottanut heiltä mitään erityistä. Mutta kun lapsi tuli niin yhtäkkiä seura, näkeminen ja tekeminen kelpaisi vanhaan malliin. Mietin että eikö heillä sitten ole muita/uusia ystäviä, elämänsisältöä näiltä vuosilta kun ei olla nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä muakin ärsytti kun yksi kaveri ei halunnut nähdä moneen vuoteen, tuntui aina olevan jotenkin kiukkuinen. Yrittivät lasta miehensä kanssa. Sitten kun sai lapsen, yritti olla taas niin kaveria, niin kaveria että. Vaikka muutamaan vuoteen ei ollut halunnut nähdä. Niin palaa takaisin pitkän tauon jälkeen ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut. On siis kaveri vaan aina kun itselleen sopii.
Joo, sitten ihmetellään miten vanha ystävä ei lämpene kun häntä on ensin kohdeltu viileästi vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan ehtona hänelle sanoa että aikaisempi töykeä käykös ei sitten ole hyväksyttävää. Hän varmaan itsekkin herää itsereflektoimaan. Voit sanoa että arvaat käytöksen johtuneen lapsettomuudesta, mutta se ei ole mikään tekosyy käyttäytyä mulkusti.
Vierailija kirjoitti:
Voithan ehtona hänelle sanoa että aikaisempi töykeä käykös ei sitten ole hyväksyttävää. Hän varmaan itsekkin herää itsereflektoimaan. Voit sanoa että arvaat käytöksen johtuneen lapsettomuudesta, mutta se ei ole mikään tekosyy käyttäytyä mulkusti.
Ei mua siis haittaa tuo käytös, enkä kaipaa häneltä mitään selitystä. Ihmettelin vaan. Mutta olen kyllä sanonut aina että ei oo oikein aikaa. Kun ei ole. Luulisi että pian hoksaa että ei ole ihan sitä kiinnostustakaan. Se tässä vaivaa kun on yhteydessä ja en oikein ymmärrä miksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituinen aloitus. Itse olin iloinen kun pitkän ajan kuluttua entiset kaverit alkaa kysellä mukaan ja tehdä yhdessä kaikenlaista. Ymmärrän että pikkulapsiarki on raskasta ja uuvuttavaa jolloin ei ehkä jaksa tehdä juuri muuta.
No oliko etääntyminen molemminpuolista? Jos niin, mikäs siinä, jos ottavat taas yhteyttä.
Lienee ongelma vain katkeruuteen taipuvaisille ihmisille.
Vaikkakin se on ymmärrettävää, niin harmittaa kun minun lapsettoman aikataulut ei koskaan käy, mutta perheellisten aikatauluihin minun on mukauduttava jos haluan kuulua kaveriporukkaan. Etenkään kun en kykene saamaan lapsia itse.
En myöskään ymmärtänyt, että miksi yhteydenotto on ongelma, jos välit ovat olleet ihan OK, vaikka taukoa näkemisestä on ollutkin.
Ystäväsi kaipaa seuraa, se on ihan luonnollista. Eikö ole päin vastoin kiva, että hän kaipaa juuri sinun seurasi? Kummallista, että se olisi ongelma.
Joku toinen kommentoija mainitsi, että ystävä oli ollut kiukkuinen/etäinen mutta sitten lapsen saatuaan ihan normaali. Varmasti on ollut lapsen yrittämisen tiimoilla isoa stressiä, ei toki ole oikein purkaa sitä ystävään, mutta ehkä hänellä ei ole ollut voimia siitä kommunikoida. Asiasta kannattaisi puhua ja kertoa, että hänen käytös tuntuu epäreilulta. Ehkä nyt olisi valmis puhumaankin asiasta, ainakin selvästi haluaisi taas lähentyä.
Taustalla ehkä lapsettomuutta?