Mitä tekisitte tilanteessani?
Yksi ystäväni kuoli vähän aikaa sitten. Olisin voinut estää sen, sillä minun ei olisi tarvinnut päästää häntä paikkaan johon hän meni.
Herään yöllä ja haukon henkeä. Ei auta keskusteluavut ei lääkkeet ei terapiat ei auttavat puhelimet. Ainut mitä haluaisin olisi että joku vain halaisi minua, muttei minulla ole ketään.
Sama reaktio tuli, kun eksäni jätti minut kun olin raskaana. Heräilin yöllä, itkin ja haukoinnhenkeä ja koin olevani totaalisen yksin. Silloin auttoi tyyny, jota halata öisin.
Se on sitä hätää, kun tajuaa olevansa totaalisen yksin, eikä kukaan auta. Se on semmoista pienen lapsen hätää, vaeltelen kadulla, itken ääneen ja ulisen ja yöllä herään kauhuun.
Ehkä tämä tulee lapsuuden traumasta, kun lapsena jäin yksin.
Olo on kuin lapsella joka on jätetty kauppakeskukseen ilman vanhempia.
Jos rekisteröityisin johonkin treffipalveluun kai sieltä joku tulisi "halamaan" mutta en viitsi käyttää ihmisiä hyväkseni niin.
Kommentit (6)
Etsin jonkun ryhmän jossa samassa tilanteessa olevat voivat vaikka halata toisiaan. Eikö oo jotain vertaistuki ryhmiä?
Sä et voi estää muita ihmisiä toimimasta tahtonsa mukaan.
Kyllä nyt kannattaa hakea sitä keskustelu apua. Asia pitää käsitellä, ei se halaamalla parane, sellainen on vain hetken helpotusta.
Sinuna hankkisin samanlaisen tyynyn kuin viimeksi.
Menisin terapiaan.