Elän kaksoiselämää, kukaan ei tunne minua
Kukaan ei tiedä, millaisessa tilanteessa elän.
Avioero tuli 8 vuotta sitten. Siinä tuli henkisesti ja taloudellisesti takkiin ja jouduin aloittamaan kaiken alusta uudella paikkakunnalla. Vähän ennen koronaa tapasin uuden miehen ja vähän kuin olosuhteiden vauhdittamana (Uusimaa kiinni ja epätietoisuus) muutin hänen luokseen. Mies menetti perheenjäsenen ja parisuhde muuttui jonkinlaiseksi tukisuhteeksi, ei ole juuri minulle romantiikkaa tai erotiikkaa enää kun mies on masentunut. Asumme läävässä, jossa ei ole kunnon lämmitystä ja talvella kylppärissä on jäätä. Esitän töissä normaalia. Kukaan ei uskoisi, jos kertoisin totuuden.
Kommentit (6)
Pitäisikö keksiä parempi asunto kummallekin. Jäinen ei kuulosta turvalliselta.
Itse päätät, mitä elämälläsi teet. Niin se vain on. Voit lähteä tai jäädä. Oma valinta. Sinulla on sentään työ.
Ei ketään kiinnosta. Ei tämä ketjukaan kiinnosta. Miksi töissä pitäisi kertoa itsestään mitään?
Mitä sitten?