Erotatko itsesi tunteistasi ja ajatuksistasi vai kuvitteletko olevasi yhtä kuin ne?

Life is like a game. If you play good you will get everything, if you play bad you lose everything

Minkä?

Tunnistan tunteeni mutta en anna niiden ohjata minua, minä teen päätöksen toiminko niiden mukaisesti.

Tunteet ovat sanansaattajia, että nyt tapahtui x ja se tuntuu ikävältä, sen sijaan, että antaudun tälle ikävälle, voin hyväksyä sen ja jopa sanoa ääneen: Tämä tuntuu todella ikävältä, ajattelen, että olen niin introvertti incel ettei kukaan minusta tykkää mutta jos hetkeksi pysähdyn niin tajuan, että sen ei tarvitse määrittää minua.

Vierailija kirjoitti:

Life is like a game. If you play good you will get everything, if you play bad you lose everything

Elämä on peliä, ensin on opeteltava pelin säännöt ja pelattava paremmin kuin kukaan muu -Albert Einstein

Jossain määrin ihminen kyllä on ajatuksensa, koska ajatuksemme (joista osa liittyy kiinteästi arvoihin ja uskomuksiin ym.) pitkälti määrittelevät, miten toimimme. Tietysti siitäkin voi olla montaa mieltä, mitä tarkoittaa olla joku. Minä ajattelen, että ihmisen teot määrittelevät, kuka ja minkälainen ihminen hän on. Tällöin siis myös ajatukset ovat jossain määrin osa meitä, koska ne ovat monesti perusta sille, miksi toimimme tietyllä tavalla.

Olen kyllä kokonaisvaltainen ihminen. Eli en pysty ikään kuin ulkopuolisena tarkastelemaan tilannetta. Mutta pystyn silti ulospäin hallitsemaan tunteeni. En ehkä täysin tajunnut kysymystä.