Kuunnellako sydäntä vai ei... ero?

Elämä mieheni kanssa ei vaan tuo hyviä asioita elämään, vaikka kuinka olen yrittänyt sopeutua ja pinnistellä asioiden eteen. Hänen työnsä takia asumme paikassa missä minä ja lapsi ei viihdytä, meillä ei ole siellä arjessa ystäviä ja sukulaisia kun he ovat keskittyneet alueelle mistä olen kotoisin. Mies periaatteessa osallistuu arkeen, mutta tekee sen kaiken kiukkuisesti ja pitää lapselle jotain armeijakuria, mielestäni asioita opetteleva ja kokeileva 4v ei sitä tarvitse. Meidän arki vaan on niin ilotonta. Vietettiin just lomaa tuolla mun kotipaikkakunnalla ja oli niin ihanaa kun iloisia ihmisiä tuli vastaan siellä täällä ja piipahti meidän mökillä kahvilla, mentiin ex tempore rannalle, aina kivaa seuraa. Tiedän tiedän, loma ja nostalgia kotipaikkakunnasta ym, mutta silti... voisi se elämä kai toisenlaistakin olla? Mies on haukkunut toki kotipaikkakuntani eikä voisi ikinä kuvitella asuvansa siellä eikä kuulemma jaksaisi niitä ihmisiä.