Tarina talitintinpoikasen lentomatkasta läpi ukkosmyrskyn

Meillä satoi änään tkaatamalla, tienoo oli harmaa ja vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Olin weeceessä ja jokin sai verkkokalvoni liikahtamaan ikkunaan päin, mikäs siellä vilahti. Talitintinpoikanen yritti lentää kaatosateessa ja kovassa tuulessa, lennonjohtotorni oli jo suljettu tältä päivältä, joten pikkuinen lentäjä oli kompassiton eikä tiennyt mikä olisi turvallinen paikka avata laskutelineet ja suorittaa pehmeä lasku. No mutta, tuossahan on talo ja talossa pilari ja pilarin päällä katon reuna joka ylettyy pitkälle, siinähän on tosiaan pikkulinnun kokoinen valkoinen lentokenttä, sen pilarin päässä. Talitintti suuntasi lentonsa pilarin päälle ja lasketutuminen onnistui märästä uimapuvusta huolimatta varsin kelvollisesti, vähän tuuli yritti kallistaa pientä lentäjää sivuun. Noin, turvallisesti pilarin päällä. Siellä hetken ukonilmaa seuraten alkoi vimmattu höyhenpuvun sukiminen ja oikominen, oikean laskupaikan löytyminen ukkosmyrskyssä oli saanut pienen ja pörröisen lentäjänpuvun kastumaan ja ja pyrstökin oli vähän saanut siipeensä. Tässäpä minä pieni talitintinalku kuivattelen itseäni ja kerään voimani uusiin lentotunteihin. Kiitos talolle ja kiitos rauhasta, että sain huilia ja kuivatella teillä, vilkutti pieni lentäjä poistuessaan tumman taivaan horisonttiin.