Lue keskustelun säännöt.
äiti löi
06.07.2025 |
En keksinyt nyt muutakaan paikkaa mistä kysyä. Ei kehtaa lähipiirillekään puhua. Elikkäs molemmat lapseni, 3 ja 4v ovat nyt sanoneet minulle, että äiti löi heitä päähän kun riitelivät. Nuorempi vasta myöhemmin, saattoi toki olla että matki vaan isosiskoaan. Kummallakaan ei ole mitään jälkiä tms. Pitäiskö siltä vaan kysyä asiasta suoraan? Vai antaa vain olla ja katsoa mitä kertovat seuraavalla isiviikolla? Tiedän miten se raivostuisi jos kysyisin asiasta. Olen koittanut viimeiseen asti, ettei tarvitsisi mitään ulkopuolisia henkilöitä sotkea meidän ja lasten asioihin. En millään jaksaisi alkaa riitelemään sen naisen kanssa. Ei se tietääkseni ole aiemmin ollut väkivaltainen, hermoheikko kylläkin, että voin kuvitella jonkinlaisen läpsäisyn tapahtuneen. Tietysti tiedän, että kaikki väkivalta on aina väärin ja itse en koskaan ole satuttanut lapsia.
Kommentit (15)
Varmaan olet oikeassa. En ottanut vielä yhteyttä, katsotaan tämän äitiviikon jälkeen mitä lapset sanoo, ilman että kysyn niiltä mitään siihen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäisin seurailemaan tilannetta. On mahdollista, että lapsia on lyöty - tai sitten ei ole lyöty. Molemmat lapset on jo siinä iässä, että he osaavat itse kertoa, mitä on tapahtunut.
Lapsetkin saattavat valehdella tai uhriutua, asiat tulisi osata selvittää ja puhua asiallisesti. Lastenkin kanssa voi keskustella eikä kiukutella aikuisena vain mielessään ja kerätä vihaa sekä katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olet oikeassa. En ottanut vielä yhteyttä, katsotaan tämän äitiviikon jälkeen mitä lapset sanoo, ilman että kysyn niiltä mitään siihen suuntaan.
Ettekö aikuiset ihmiset ole puheväleissä ja osaa keskustella asiallisesti?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olet oikeassa. En ottanut vielä yhteyttä, katsotaan tämän äitiviikon jälkeen mitä lapset sanoo, ilman että kysyn niiltä mitään siihen suuntaan.
Asiat kannattaa ottaa saman tien hoidettavaksi kun jotakin ilmenee.
Lapselta täytyy heti kysyä mitä hän tarkoittaa ja mitä on tapahtunut.
Voi olla että matkii myös toista ja välillä on kivaa maristakin jos on ollut isiä vaikka ikävä.
Puhelimellakin voisi olla yhteydessä äitiin ja kysäistä että hei kuules, puhelivat tälläisiä, mistä on kysymys? Ihan vain normaalisti.
Kaikki mikä jaa vaivaamaan mieleen on rasite koko elämälle.
Jos vain siis mahdollista niin kannattaa panostaa siihen kommunikaatioon, se on turvallisempaa myös lapsille ja ehdottomasti kaikin puolin hyväksi teille jokaiselle osapuolelle.
Eronneetkin voisivat ajatella että yhteistyö jatkuu kuitenkin lasten kautta kunnes täysi-ikäistyvät ja velvollisuudet kannattaa hoitaa kunnolla koko ajan.
Kaikki se hyvä mitä teette on lapsillennekin koko loppuelämän hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko että se ak ka mitään tunnustaisi jos kysyisi ? Vähemmästäkin tenavat viety. Miten idioottia porukkaa.
Hyvä seurata.
Siskon lapset väitti pienenä, että asuivat kuusen alla.
Omani oli väittänyt ettei saanut värikyniä. Hänellä siis oli omat värikynänsä ja pastellivörit sun muut. Ei vaan saanut mun taiteilijavärejä käyttöönsä.
Ilmeeni oli lähinnä hölmistynyt kun tarhasta joku vanhempi tarjosi värejä ja paperia ensi"hätään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että se ak ka mitään tunnustaisi jos kysyisi ? Vähemmästäkin tenavat viety. Miten idioottia porukkaa.
Teillä on siis ideologia että kaikesta pistetään hyrskyn myrskyn ja lasten avulla kiusaa.
Ei jatkoon. Herätkää ihmiset hyvät.
Teet lasun välittömästi. Tälläisiä asioita ei saa lakaista maton alle. On sinun vastuullasi puuttua asiaan, kun kerran lapset ovat siitä sinulle kertoneet. Miltä itsestäsi tuntuisi, kun sinua lyötäisiin ja poliisit olisivat vain, että katsellaan ja seuraillaan tilannetta?
Äitiin ei asiasta kannata olla yhteyksissä, sillä sieltä ei varmasti tunnustusta tule. Ammattilaiset kyllä tietävät miten asian kanssa edetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä seurata.
Siskon lapset väitti pienenä, että asuivat kuusen alla.
Omani oli väittänyt ettei saanut värikyniä. Hänellä siis oli omat värikynänsä ja pastellivörit sun muut. Ei vaan saanut mun taiteilijavärejä käyttöönsä.
Ilmeeni oli lähinnä hölmistynyt kun tarhasta joku vanhempi tarjosi värejä ja paperia ensi"hätään".
Onhan näitä. Lapseni oli muuttamassa jo päiväkoti-ikäisenä mummolaan koska kotona oli niin kamalaa. Oikeasti ei mitään ongelmia vaan häntä kiukutti.
Vierailija kirjoitti:
Teet lasun välittömästi. Tälläisiä asioita ei saa lakaista maton alle. On sinun vastuullasi puuttua asiaan, kun kerran lapset ovat siitä sinulle kertoneet. Miltä itsestäsi tuntuisi, kun sinua lyötäisiin ja poliisit olisivat vain, että katsellaan ja seuraillaan tilannetta?
Äitiin ei asiasta kannata olla yhteyksissä, sillä sieltä ei varmasti tunnustusta tule. Ammattilaiset kyllä tietävät miten asian kanssa edetään.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miksi sinä aikamiespoika lypsät äippää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olet oikeassa. En ottanut vielä yhteyttä, katsotaan tämän äitiviikon jälkeen mitä lapset sanoo, ilman että kysyn niiltä mitään siihen suuntaan.
Asiat kannattaa ottaa saman tien hoidettavaksi kun jotakin ilmenee.
Lapselta täytyy heti kysyä mitä hän tarkoittaa ja mitä on tapahtunut.
Voi olla että matkii myös toista ja välillä on kivaa maristakin jos on ollut isiä vaikka ikävä.
Puhelimellakin voisi olla yhteydessä äitiin ja kysäistä että hei kuules, puhelivat tälläisiä, mistä on kysymys? Ihan vain normaalisti.
Kaikki mikä jaa vaivaamaan mieleen on rasite koko elämälle.
Jos vain siis mahdollista niin kannattaa panostaa siihen kommunikaatioon, se on turvallisempaa myös lapsille ja ehdottomasti kaikin puolin hyväksi teille jokaiselle osapuolelle.
Eronneetkin voisivat ajatella että yhteistyö jatkuu kuit
Tämä. Meillä lapsi kertoi, että isä on lyönyt ja asia otettiin heti puheeksi. Olen kiitollinen miten hyvin otti asian ja itsekin kerroin, että pidän miestä hyvänä isänä eikä hän mikään hakkaaja ole, mutta en voi ilman keskustelua tietää mistä on kyse. Lasten isä siis myönsi lyöneensä kerran suuttuneena, katui ja pyysi anteeksi. Mitään vastaavaa ei käynyt enää sen jälkeen. Uskon, että kaikki hyötyi niistä keskusteluista mitä silloin käytiin. Tuollaista avoimuus ei varmaan ole ihan tavallista ja vaatii paljon, mutta kannattaa yrittää ja miettiä ensin hyvin miten asian ottaa esille. Mun mielestä lasten takia kuitenkin se on välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehdottomasti selvittää tilanne.
Jäisin seurailemaan tilannetta. On mahdollista, että lapsia on lyöty - tai sitten ei ole lyöty. Molemmat lapset on jo siinä iässä, että he osaavat itse kertoa, mitä on tapahtunut.