Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuisä/äiti: Millaisen roolin odotat uuden kumppanisi ottavan lapsesi kanssa?
03.07.2025 |
Jos olet eronnut isä/äiti ja sinulla on alaikäisiä lapsia, niin millaisen roolin toivot, että sun uusi kumppani ottaisi lapsesi kanssa? Oletko ajatellut, että et ollenkaan tutustuta uutta kumppaniasi lapseesi vai haluaisitko, että hän alkaisi leikkiä äitiä/isää hänelle? Haluaisitko, että vietätte aikaa yhdessä porukalla ja teette samoja juttuja, mitä ydinperheissä yleensä tehdään?
Tai jos sinä olet ollut tällainen bonusäiti/-isä, niin millaisen roolin otit bonuslapsesi elämässä? Oliko sinulla jo ennestään omia lapsia?
Kommentit (46)
Hyvän vanhemman mallin, reippaan ja tekevän. Sanansa mittaisen ja rehellisen vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin itse kasvattaa lapseni, kuten tähänkin saakka. Toivoisin, että lapsia ei tarvitsisi kuitenkaan piilottaa toiselta ja jopa voimme tehdä yhdessä jotain, mutta suhteessa kumpikin hoitaisi omat lapsensa. Omat kodit kunnes lapset muuttavat pois tai jos toisella selvästi nuoremmat lapset, niin yhteen muutto mahdollinen jo toisen lasten muutettua omilleen ja kaverilliset välit sitten lapsiin jotka asuisivat kanssamme.
m45
Oletan miesystäväni olevan turvallinen, aikuinen kaveri lapsilleni. Emme aio muuttaa yhteen niin kauan kun lapset ovat alaikäisiä. Teemme kyllä yhdessä kivoja juttuja (huvipuistot, vesipuistot jne.) ja matkoja, mutta mitään isäroolia en odota hänen ottavan. Lasten isä on huoltaja myös, joten isä heillä jo on.
Voisi siis ihan rinnastaa, että vastaava rooli kuin minun ystävilläni on lasteni kanssa.
Minulle eräs mies, jolla on kotona asuva 16-vuotias lapsi ja lisäksi 10- ja 15-vuotiaat lapset käyvät koulujen loma-aikoina, sanoi Tinderissä, että hän arvostaisi sitä, jos naisystävä viettäisi aikaa koko perheen kanssa. Eli rivien välistä voi lukea, että etsii lapsilleen äitiä kun perhe on nyt hajonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut oikein mitään toiveita miehen suhteen, kun häneen tutustuin kolmen alle kouluikäisen lapsen yh:na. Mies kuitenkin halusi heti tutustua lapsiin, vaikka itse vähän toppuuttelinkin. Hyvin pian päätimme muuttaa yhteen, menimme naimisiin ja elämme nykyään sellaista uusperhearkea, että moni luulee meidän olevan ydinperhe. Olemme molemmat onnellisia näin.
Kun asuttiin erillään niin mies tutustui lapsiini ja kun muutettiin yhteen, niin toivoin, että miehestä tulisi perheen toinen aikuinen. Niin tulikin, ja sittemmin myös isä lapsille. Ihan hyvin hän on tässä isän roolissa toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin, että puoliso olisi aikuinen ihminen, osa perhettä, vastuineen ja velvollisuuksineen. Lasten äiti hän ei ole, eikä sellaiseksi tule.
Henk.koht en ymmärrä näitä tapauksia joissa kumppani on joku irrallinen palanen, joka otetaan esiin vain silloin kun lapset ovat poissa tai että häntä piilotellaan tai lapsille valehdellaan siitä mikä kumppanin rooli todellisuudessa on.
Ei lapset siitä rikki mene, jos tutustuvat uusiin ihmisiin. Enemmän koen sen haittaavan jos lasten elämässä pyörii ihmisiä, joiden roolia lapset eivät ymmärrä.
M43, lapset 4v, 4v, 7v.
Lapset on 12 ja 13. Välttämättä en muuta yhteen kenenkään kanssa ikinä, etenkään niin kauan kuin lapset täällä asuu. Ihan heti en olisi uutta miestä esittelemässä muutenkaan. Mutta voisi hän meidän kanssa aikaa viettää ja olla täällä. Jos yhdessä asuttaisi, maksaa omat kulunsa, minä maksan omani ja lasten. Toki ei tämäkään ihan pilkun päälle, jos joskus ostaa lapsille ruuat, minä voin sitten ostaa hänelle tms. Ei tarvitse vahtia lapsia, toki nuo on nyt jo niin isoja että ei edes tarvitse. Toki pitäisin itsekkäänä, jos tekisi vain itselleen ruuan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin, että puoliso olisi aikuinen ihminen, osa perhettä, vastuineen ja velvollisuuksineen. Lasten äiti hän ei ole, eikä sellaiseksi tule.
Henk.koht en ymmärrä näitä tapauksia joissa kumppani on joku irrallinen palanen, joka otetaan esiin vain silloin kun lapset ovat poissa tai että häntä piilotellaan tai lapsille valehdellaan siitä mikä kumppanin rooli todellisuudessa on.
Ei lapset siitä rikki mene, jos tutustuvat uusiin ihmisiin. Enemmän koen sen haittaavan jos lasten elämässä pyörii ihmisiä, joiden roolia lapset eivät ymmärrä.
M43, lapset 4v, 4v, 7v.
Tutustumisvaihe nyt vaan on vähän sellainen, että itse ainakin haluan ensin tutustua siihen itse ihmiseen ja sen perusteella sitten joskus vasta tutustua lapsiin. Vuosi voisi olla hyvä tavata vain kahdestaan, että oikeasti ehtii tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin, että puoliso olisi aikuinen ihminen, osa perhettä, vastuineen ja velvollisuuksineen. Lasten äiti hän ei ole, eikä sellaiseksi tule.
Henk.koht en ymmärrä näitä tapauksia joissa kumppani on joku irrallinen palanen, joka otetaan esiin vain silloin kun lapset ovat poissa tai että häntä piilotellaan tai lapsille valehdellaan siitä mikä kumppanin rooli todellisuudessa on.
Ei lapset siitä rikki mene, jos tutustuvat uusiin ihmisiin. Enemmän koen sen haittaavan jos lasten elämässä pyörii ihmisiä, joiden roolia lapset eivät ymmärrä.
M43, lapset 4v, 4v, 7v.
Haluat kumppanin, joka on huoltajan roolissa vastuineen, ilman oikeuksia :) vau. Mäki haluan meile piian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo olisin Toivonut, että mies olisi malttanut tutustua ensin minuun ja sitten vasta esitellä lapsensa. Mut ei, parin vko tapailun jälkeen yhtäkkiä ovesta pelmahti esiteini sisälle joka ihmetteli kenen kengät noi on.
Olen yrittänyt pysyä mahd neutraalina ja hieman sivussa siksi, että näkisin, tuleeko tästä jutusta edes mitään, ennenkuin kiinnyn kenenkään lapsiin.
En tiedä mitä mies toivoo ja mikä mun rooli on. Ei puhu. Varmaan toivoo jotain ydinperhemeininkiä muistuttavaa. Vihjaillut yhteenmuutosta, hirvittää ajatuskin munankuorilla kävelystä "kotona"....
Tuttuja ajatuksia edellisestä suhteestani. Ero tuli, koska toinen tosiaan ei malttanut tutustua minuun, vaan olisi pitänyt olla kuin "perhe".
Minulle se näyttäytyi niin, ettei hän ollut ihastunut juuri minuun, vaan tilalleni olisi voinut olla kuka tahansa muu.
Siinä ko
:/
Mikähän siinä onkin, että uudeksi puolisoksi käy melkein kuka vaan, sen syvemmin tutustumatta/ tuntematta. Ja kysymättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emotionaalisesti turvallinen aikuinen. Oletan hänen antavan lapselle aikuisen ihmisen läsnäolon ja huomion. Käytännön vastuuta en odota suuremmin, toki outoa jos ei millään tavalla ikinä auta missään. Ehkä sellainen samansuuruinen apu olisi minimi, kuin hyvän ystävän lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin, että puoliso olisi aikuinen ihminen, osa perhettä, vastuineen ja velvollisuuksineen. Lasten äiti hän ei ole, eikä sellaiseksi tule.
Onko siis osa perhettä vai ei? Pääsee vaihtamaan vaippoja muttei saa komentaa lapsia? Kohta on jono ovella.
Alue: Aihe vapaa
Seurustelin miehen kanssa, jolla oli alle kouluikäinen lapsi vuoroviikoin. Mies ehdotti itse, että hänen lapsiviikolla emme tapaa, vaan hän keskittyy lapseensa. Tämä oli mulle ok, pidin ihan normaalina.
Tapasin lapsen ensimmäisen kerran, kun menimme kolmestaan ravintolaan. Mies halusi, että lasku jaetaan puoliksi. Ihmettelin vähän, mutten halunnut lapsen kuullen kyseenalaistaa sitä. Miehen ajatus siis oli, että tapasimme kolmestaan jotta tutstuisimme toisiimme ja puolet vastuusta kuuluu siis minulle. En alkanut riidellä, mutta aloin kiinnittää huomiota kulujen jakamiseen muutenkin.
Lapsivapailla viikoilla tapasimme aina minun luona, minä hankin ruoat ja juomat. Kuljimme minun autolla, kun mies halusi lapsivapaalla ottaa pari olutta iltaisin. Mies halusi että hankkisin maksullisia kanavapaketteja, mihin en suostunut, kun en itse niitä kaipaa. Tästä hän selvästi vähän suutahti.
Yritin keskustella tuosta kulujen jakamisesta, mutta miehen mielestä olin vain liian pihi, "onhan sulla rahaa" oli vastaus. Erosimme myöhemmin, tosin miehen mielestä meillä ei mitään suhdetta ollut edes, hän kun ei kaltaiseeni alemman tason naiseen koskisi vaikka maksettaisi. :D