Lue keskustelun säännöt.
Meidän aamut on kaaosta!
28.03.2007 |
Voisiko joku kiltti ihminen kertoa, miten aamuista saisi edes vähän rauhallisempia ja toimivampia?
Meillä on kolme lasta, 7v eskarilainen, 5v kerholainen ja 2v taapero. Mies käy töissä, minä olen kotiäiti. Kotiäitinä jatkan vielä ainakin ensi syksyn, mahdollisesti jopa vuoden verran, mutta näille aamuille on tehtävä jotain.
Lapset menee meillä nukkumaan klo 21. Herätyskello soi aamulla 6.45. Ylös noustaan heti kun jaksetaan, noin 7.30 mennessä. Minä nousen ensin ylös (taapero on kyllä ekana hereillä), mutta nuo kolme, joiden johonkin pitäisi lähteä, eivät saa itse itseään ylös, vaan heitä täytyy houkutella, herätellä ja huudella.
Minä laitan aamupalan ja varaan lapsille vaatteet valmiiksi olkkariiin. Lapset kömpivät sohvalle torkkumaan. Noin kahdeksaan mennessä pitäisi olla pukeissa ja aamupala syötynä. Mies vie eskarilaisen autolla töihin mennessään (liukuva aika, periaatteessa eskarissa pitää olla 8.30 mennessä). Minä vien kerholaisen kävellen tai bussilla, kerho alkaa klo9.
Joka aamu meillä hoputetaan, uhkaillaan ja välillä huudetaankin. Mies on omasta aikataulustaan yleensä 15-30min myöhässä. Kerholainen on joka ikinen kerhoaamu myöhässä muutaman minuutin. Maanantaina, kun oltiin siirrytty kesäaikaan, oltiin puoli tuntia myöhässä.
Kommentit (6)
lista siitä, mitä aamulla pitää saada tehdyksi ja mihin mennessä. Jokaiselle oma. Opeta katsomaan kellosta tai käytä munakelloa ajan mittarina. hoputa aina vain vähemmän. Anna palkkio hyvästä suorituksesta.
Minulla on 9v aspergerlapsi, jota opetan paraikaa selviämään ajoissa koulutaksiin. Olemme tehneet kuvallisen listan, jossa on aamutoimet järjestyksessä hampaiden peusta ulkovaatteiden pukeamiseen ja taksiin menemiseen. Listassa on narussa helmi, jonka saa laittaa sen vaiheen kohdalle, joka on menossa. Vieressä on kellonaika, jolloin vaiheen pitää olla valmis. Meillä lapsi katsoo kellosta (ja minä hoputan vielä myös), mutta teillä nuo pienemmät eivät ehkä osaa kelloa, joten munakello voisi olla poikaa. Ja vanhemmillekin munakello voi toimia, koska se ilmoittaa itsestään myös silloin kun ei muista sitä katsoa. Jotkut käyttävät myös tiimalasia. Jokaisesta sellaisesta aamusta, jolloin lapsi ehtii pihalle ennen taksia saa tarran ja viidesta tarrasta karkin.
Ja yritä pysyä rauhallisena, hermostuminen ei nopetua hommaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienin varmaan nukkkuu päiväuniakin. Ei siinä varmaan ole väsymyksestä kyse vaan tavasta ja tottumuksesta.
Tuollainen kuvalista voisi olla hyvä ihan itsellenikin. Kun ei tuo omakaan pää tunnu aamulla toimivan ihan täysillä... ;)
Kiitos!
Aikaisempi nukkumaanmenoaika voisi olla harkitsemisen arvoinen juttu. Lapset tietenkin ovat erilaisia ja unentarpeet vaihtelevat, mutta arkiviikolla voisi ajatella nukkumaanmenoa vaikka tuntia aiemmin. Se tarkoittaa 7 lisätuntia viikottaiseen unimäärään, ja sen vaikutus lasten vireyteen on merkittävä. Meidän muksut menevät nukkumaan tai ainakin sänkyihin 7.30-8 välillä, ja myöhempään valvominen kostautuu heti seuraavana aamuna.
Meillä aamuhässäkän perussyy edellä mainitun ohella on ollut aina MINUN väsymykseni. Eli aamulla olen yleensä aivan jumissa, en haluaisi herätä, en en. Lapset vaistoavat, ettei äitikään halua nousta, joten ei heidänkään siis tarvitse(kuopus tietenkin iloinen poikkeus). Unimäärän tarkistus koskee siis myös meitä aikuisia:)
Tähän aamuvaivaani olen keksinyt vähän ensiapua: laitan aamulla keittiössä radion soimaan taustalle, yleensä RadioSuomi tai jotain neutraalia. Radion puheenaiheet, uutiset sun muut virittävät minua lempeästi tähän päivään ja vievät ajatukset pois keittiön sotkuista - ne hoituvat siinä radiota kuunnellessa.
Meillä mies lähtee töihin siinä kuuden aikoihin, joten aamuhommat ovat minun vastuullani. Se sujuu nykyään jo ihan hyvin.
Eskarityttö on ottanut vakavasti se huomion, että jos aina myöhästyy aamupiiristä, tulee hankaluuksia kavereiden ja leikkien kanssa, ja eskaritehtävien tekeminenkin kärsii. Hän alkaa selvästi jo ajatella ensi syksyä ja koulun alkua vastuun ottamisessa:)
Ekaluokkalainen poika on talven aikana oppinut varsin omatoimiseksi aamurutiineissa - seuraan tietenkin toisella korvalla hänen touhujaan.
Meidän lapset ovat tosi vilkkaita ja varsin impulsiivisia. Olemme huomanneet, että tiukka struktuuri aamun kuvioissa on välttämätön, ettei homma leviä käsiin jatkuvasti. On meillä huudettu ja karjuttu, välillä vieläkin. Mutta peruskuvio toimii, eikä ajelehtimista enää ole.
energinen, eteenpäinmenevä draivi eli ei saa päästää lapsia lötsähtämään ja haahuilemaan mihinkään, vaan johdateltava eteenpäin.
Vaatteet, eväät ja kaikki valmiiksi jo illalla tai viimeistään aamulla ennen kuin lapset ovat hereillä. Tiukka työjako kuka tekee mitäkin ja muutenkin kaikessa yhteinen linja (siis jos mies on auttamassa sinua).
Ja sitten homma vauhdilla ja iloisesti läpi.
aika lyhyiksi jää nuo yöunet, kai sen huomaat itsekin jos lapset ovat aamulla rättiväsyneitä??