Terapia voi viedä vaan syvemmälle suohon

Jossain vaiheessa elämääni havahduin että tarvitsen apua traumaattisen lapsuuden käsittelyyn. No aloitin terapian mutta myöhemmin kun nuo asiat ei olleet enää niin pinnalla, tuntui terapiassa siltä, että piti vatvoa elämän solmukohtia. Loppupeleissä tuntui, ettei terapia enää auttanut vaan pahensi oloa kun muisteli ikäviä asioita.

Olen todennut, että parempi painaa asiat "villasella" ja keskittyä nykyhetkeen ja hyviin asioihin. Monesti ikävistä asioista puhuminen nostaa noita tunteita pintaan entisestään ja paranemassa/remissiossa olevat haavat vain aukeavat uudelleen. Enkä usko, että ne koskaan täysin paranevatkaan, mutta ne pitää jättää rauhaan lopulta.