Muita, jotka "harrastaa" terapiaa?

Eihän terapia mitään muuta olekaan kuin harrastus. Ennen vanhaan tultiin uskoon, pohdittiin erilaisia filosofian suuntauksia tai ruvettiin gootksi, tänä päivänä käydään terapiassa. Erona toki se, että terapia on enemmän itsensä vakavasti ottavaa huuhaata kuin mikään edellä mainituista ja siksi todella vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Eihän terapia mitään muuta olekaan kuin harrastus. Ennen vanhaan tultiin uskoon, pohdittiin erilaisia filosofian suuntauksia tai ruvettiin gootksi, tänä päivänä käydään terapiassa. Erona toki se, että terapia on enemmän itsensä vakavasti ottavaa huuhaata kuin mikään edellä mainituista ja siksi todella vaarallista.

Ei ole samoja asioita. Ennen siis toteutettiin itseä ja nykyisin mennään terapiaan jotta voidaan pahoin koska ei haluta tehdä muutoksia, siellä ei itseä toteuteta.

Up up

Ymmärrättekö, että huviterapianne vie hoitoaikaa ihmisiltä, joilla on vakavia ongelmia ja jotka aidosti tarvitsevat apua?

Todella törkeää. Joku terapiaa tosissaan tarvitseva jää nyt ilman. Itse joudun käymään terapiassa ja ei se kyllä mikään mukava harrastus ole. Lue ennemmin self-help kirjoja kuin varastat terapia-aikaa oikeasti tarvitsevista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö, että huviterapianne vie hoitoaikaa ihmisiltä, joilla on vakavia ongelmia ja jotka aidosti tarvitsevat apua?

Näinhän se on mutta ei ole oikein sekään että siihen yritetään pakottaa niitä joita se ei kiinnosta. Monissa kohdissa kunnallinen terapia vaikuttaa koko elämään heikentävästi joten tämäkin syy rajoittaa kiinnostumista siitä hyvin monilta.

Vierailija kirjoitti:

Todella törkeää. Joku terapiaa tosissaan tarvitseva jää nyt ilman. Itse joudun käymään terapiassa ja ei se kyllä mikään mukava harrastus ole. Lue ennemmin self-help kirjoja kuin varastat terapia-aikaa oikeasti tarvitsevista.

Kannattaa syyttää myös sosiaalityöntekijöitä sillä antavat aikoja liian helposti monille, toiset saavat käydä siellä enemmän. Kaikki ruuhkauttaa.

Olen noin 45 vuotta harrastanut terapiakäyntejä- jos sen voi tuolla tavoin ilmaista. 

NUoruudessani ei vielä tiedetty neurokirjon häiriöistä, enkä hyväksynyt minusta  käytettyä yleisnimitystä hullu. Se oli liian pelkistettyä. Aloitin siis nuorisopoliklinikalla onneksi taitavan psykologin vastaanotolla. 

Opin kääntymään psykologien ja terapeuttien puoleen sosiaalisten ongelmien imiessä kaiken itsetuntoni ja energiani. Kela on maksanut noin kolmen vuoden terapian ja loput olen maksanut omista rahoistani. Olen ollut palkkatöissä aina. Päätin siis, että mieluummin rahat mielenrauhaan kuin matkoihin. Terapiahan on kallista.

Mukavaahan se on terapiassa käydä. Piristäviä käyntejä. Olen motivoitunut ja innostunut ollut aina, joten sitä voi sen vuoksi sanoa myös harrastukseksi. Erotan nopeasti surkeat ja hyvät toisistaan.  Joskus olen ollut opiskelijoiden treeniasiakas, jolloin en maksa mitään. 

Kuten yksi parhaista terapeuteistani hyvin sanoi: "Ne, joiden pitäisi eivät käy terapiassa, ja ne, jotka eivät sitä välttämättä aina tarvitsisi tulevat."

Ennen terapeutteja oli ns kylän viisaita/vanhoja/tietäjiä, joille kaadettiin samat asiat kuin me nyt terapeutille. NYkyään vanhat potkitaan pois jaloista ja ylenkatsotaan heidän elämänkokemustaan. Olkoot siis terapeutteja!