IL: Peniksen esiin luikahtamisella paha seuraus

Chris Robinsonin juoksu Ostravan yleisurheilukilpailussa sai odottamattoman käänteen, kun hänen housunsa repesivät kesken suorituksen ja sukukalleudet tulivat näkyviin. Robinson onnistui kuitenkin peittämään itsensä ja voitti kisan. Tapauksesta huolimatta hän suhtautui tilanteeseen huumorilla. Artikkeli käy läpi useita vastaavia tapauksia, joissa miesurheilijoiden sukuelimet ovat joutuneet julkisuuden kohteeksi urheilusuoritusten yhteydessä, kuten Anthony Ammirat'n seiväshypyn epäonnistuminen Pariisissa, Alberto Noninon juoksun pilalle meneminen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, Linford Christien lempinimen "Linfordin eväslaatikko" saaminen Barcelonan olympialaisissa ja Henrik Rummelin kohuvalokuva mitaliseremoniassa.

Näistä tapauksista osa on jäänyt urheilijoiden uran määrittäviksi hetkiksi tai aiheuttanut häpeää ja jopa seksuaalista ahdistelua. Osa urheilijoista on ottanut tilanteet huumorilla, mutta toisille seuraukset ovat olleet vakavampia, esimerkiksi itsetunnon tai yksityiselämän kannalta.

Jos tämä olisi tapahtunut naisurheilijalle, tilanne olisi ollut aivan toisenlainen. Sitä olisi käsitelty skandaalina, vaadittu vastuullisia, media olisi suitsinut kuvia ja koko yhteiskunta olisi keskustellut kehokuvasta ja häirinnästä. Mutta kun miehen sukuelin vilkkuu, se kuitataan huumorilla ja viraalivideoilla. Missä vaiheessa miesten oikeus yksityisyyteen muuttui meemiksi? Eikö kenenkään pitäisi puuttua siihen, että TV-kanavat jopa näyttävät peniksen heiluntaa hidastuksina? Vai onko niin, että miehen keho on yleistä viihdettä ja häpäisy kuuluu hintaan? Mitä tämä kertoo siitä, miten miehiä todella kohdellaan mediassa?