Riittääkö ihmisen saavutukseksi mielestäsi se, että hän on

Sitä yrittää etsiä jotain oikeutusta olemassaololleen.

mutta yleensä on vaikeeta pitää yksi ihmissuhde(äiti-lapsi-suhde) muka hyvänä ja kaikki muut menee perseelleen.

että hyvä äiti antaa lapselleen terveen esimerkin muistakin ihmissuhteista

Ajatteles ap jos asiat olisi toisin päin... kaikki muu menisi nappiin mutta äitiys olisi sitten retuperällä??

Parisuhde menee päin helvettiä

Koska meikäläinen ei ansaitse juuri mitään, me ollaan köyhiä kuin kirkonrotat vaikka 40 vee pukkaa pian päälle. Ja ei ole kyse yrittämisen puutteesta, ikenet verillä olen koettanut pärjätä.

Ystäviäkään ei oikein ole, tai ainakaan sydänystäviä joille voisi kertoa avoimesti asioitaan.



Hassua kyllä, ainoa toimiva asia elämässä on suhde lapseen!

Lapsistasi siis on kasvamassa tasapainoisia ihmisiä - mikä voisi olla sen parempaa? Tietysti voisihan sitä jokin toinenkin tai jotkin muutkin asiat sujua mallikkaasti....mutta jos pitää valita vain yksi asia, niin erinomaista että se on juuri tuo äitiys. Ehkä joskus myöhemmin sinä jaksat jotain muutakin, toivoahan on aina.

suuresti lapseen. Miehen kanssa kyllä puhutaan toisillemme sivistyneesti, harvoin riidellään, joskus jopa vitsaillaan. Mutta seksiä ei ole, juuri mitään muuta kontaktia ei ole kuin käytännön asiat. Kun lapsi on mennyt nukkumaan, tuskin näemme toisiamme. Kumpikin omissa oloissaan.

aurinko paistaa, on kevät. Uusi alku. Parisuhteenkin voi joko saada takas raiteilleen tai sitten sen voi panna pakettiin ja aloittaa alusta yksin. Sulla on vielä 30-50 vuotta elämää jäljellä.



Aina on mahdollisuuksia. Voi kouluttautua uudelleen, tavata uusia ihmisiä, rakastua. Sulla menee kaikki aivan mainiosti nappiin, nauti!

Kysyn vaan? Koittakaas nyt olla tyytyväisiä elämiinne, vituttaa tollanen ruikuttaminen. Elämässä on niin paljon muuta tärkeää kuin duuni tai se, että parisuhde on koko ajan ihanaa ja onnellista.



Jos kattoisitte välillä muuallekin kuin omaan napaanne, niin huomaisitte että asiannehan on ihan hyvin. Vai vaihtaisitteko jonkun muun ongelmat omiinne?

Vierailija:

Parisuhteeseen tuskin enää koskaan alan, jos ero tulisi. Kärsin pahoista, todella pahoista estoista sängyssä. En voisi kuvitellakaan, että mies antaisi esim. suuseksiä. Ajatus on täysin mahdoton. Sekin että mies ylipäänsä koskee alapäähäni, saa aikaan vihamielisten ja paniikkitunteiden aallon.

Töitä olen tehnyt laidasta laitaan, sen verran että olen tajunnut ettei ongelma ole työn sisältö vaan pääni sisältö. Pääni ei kestä töissä. Rupean hetikohta ajattelemaan etten pärjää, en sitten millään. Kohta irtisanoudun, koska tuntuu etten kestä. Viikonloppuisinkaan en pysty rentoutumaan. Mikään vakuuttelu siitä että kelpaan töissä ei riitä kuin hetkeksi. Arvatkaa miten helppo tällä työhistorialla on saada töitä.

En ole masentunut, mutta joskus elämä tuntuu melko toivottomalta. Kohtuuttomalta, että joka rintamalla on asiat sekaisin. Onneksi on tuon lapsi sentään.

että voi olla hyvä äiti, jos on moisia patoumia monella saralla. Hae terapiaa.

koska lapset ottavat kaikesta siitäkin mallia, josta ei tarvitsisi ja joka ei välittömästi liity lasten huoltamiseen.

Miksi muuta pitäisi saavuttaa?

Vierailija:

Parisuhde menee päin helvettiä

Koska meikäläinen ei ansaitse juuri mitään, me ollaan köyhiä kuin kirkonrotat vaikka 40 vee pukkaa pian päälle. Ja ei ole kyse yrittämisen puutteesta, ikenet verillä olen koettanut pärjätä.

Ystäviäkään ei oikein ole, tai ainakaan sydänystäviä joille voisi kertoa avoimesti asioitaan.

Hassua kyllä, ainoa toimiva asia elämässä on suhde lapseen!

mutta riittää, että energiaa imee lapsesta.

Vierailija:

että voi olla hyvä äiti, jos on moisia patoumia monella saralla. Hae terapiaa.

Ja terapiaa olen hakenut, joo. Kela kustansi vuoden jakson, just työkyvyn parantamisperusteella. Eipä siitä vuodesta ollut apua. Ja sekin rasitti muutenkin kireää taloutta, koska omavastuuosuus jää. Kun kausi loppui en enää hakenut uutta. Lähti niin tuuli purjeista. Kovasti toivoin, että olisin saanut terapiasta apua edes _johonkin_ asiaan. Olin todella surullinen ja pettynyt ja epätoivoinen sen vuoden jälkeen.

Sinun mahdollista löytää jokin muu elämänalue tai harrastus kosin ulkopuolelta, jossa voit kokea onnistumista? Vaikea kuvitella, miten voi olla hyvä äiti, jos elämä on yhtä kotona kököttämistä vuositolkulla, eli minkälaisen mallin annat lapsellesi esimerkiksi työnteosta, sinnikkyydestä ja ahkeruudesta, rohkeudesta?

Käyn ahkerasti mammakerhoissa. Tapailen silloin tällöin toisia äitejä, mutta kuten sanoin sydänystävää ei ole. Ei ole ketään jolle kertoisin asioistani, siksi pitää täällä " ruikuttaa" kun välillä tulee niin paha mieli tästä kaikesta. En ole sosiaalinen tunari kuitenkaan, ja varmasti moni olisit todella yllättynyt, jos tietäisi totuuden elämästäni. ap

Hyvä että yksi asia on kunnossa! Nyt voisitkin lähteä miettimään, miten voisit parantaa muutenkin oloasi - jonkun harrastuksen kautta? Jokin yhteisöllinen tekeminen ja oleminen - onko asuinpaikkakunnallasi kotiäideille ja heidän lapsilleen jotain yhteistä tekemistä? Miten voisitte miehesi kanssa edes vähän parantaa välejänne - se tuskin on mahdotonta? Miten miehesi suhtautuisi yritykseen parantaa välejänne?



Jos kokisit pieniäkin onnistumisia elämässäsi, voisit ehkä sitä kautta lähteä rakentamaan positiivisempaa, jaksavampaa ja tasapainoisempaa tulevaisuutta itsellesi. Kaiken ei tarvitse muuttua hyväksi, se tuskin on realistista mutta uskoisin, että monia muitakin elämänalueitasi saisit tyydyttävämmäksi vähän kerrallaan, kunhan et menetä toivoasi ja kyynisty.

Haluaisin ajatella, ettei kaksivuotiaani pysty vielä näyttelemään iloista tai teeskentelemään tullessaan lukemattomia kertoja päivässä halimaan.



Kyynistymisen suhteen alkaa jo olla vähän myöhäistä. Olen tehnyt elämässäni uskomattomia keikauksia saadakseni muutosta asioihin. Olen oikeasti tehnyt rohkeampia vetoja kuin todennäköisesti 90 % palstailijoista. En enää oikein jaksa uskoa että mikään auttaisi.



Sain huonot geenit, sain huonot kotiolosuhteet, törmäsi ihan väärään mieheen enkä tajunnut sitä ja niin edelleen.



En yleensä ole tällainen ruikuttaja. Nyt vaan on niin musta hetki, kun toivon että pystyisin mutta en vaan pysty. Menen nyt nukkumaan, huomenna on varmasti taas enemmän puhtia. Kiitos ystävällisille ihmisille.

Jotkut eivät ole EDES mainitsemassasi asiassa hyviä tai koe itseänsä onnistuneeksi!



Nimimerkillä Yksi sellainen