HUHTIKSET 2005 VIIKKO 13

Ihan ekaksi supersuuret ONNITTELUT MALLULLE ja koko perheelle pikkuisen tytön syntymän johdosta =) Ihanaa =)



Kiva kuulla Koreliasta ja tosi kiva, että teillä on kaikki noin hienosti =)



Ompunäiti: Voi olla ihan hyvä idea, että olet vauvan kanssa kaksin ekat päivät. Minäkin olin, vaikka esikko oli niin iso ja nukkui hyvin. Sain itse nukkua ja tutustua vauvaan sekä selvitellä päätäni, olin nimittäin tosi pöpperöinen ja väsynyt.



Lauluista oli puhetta, Anton ei osaa laulaa mitään, hyvä kun puhuukaan, mutta tuiki tuiki tähtösestä Anton tykkää, tulee minun luo sanoo " kuiki" ja puristaa käsiä nyrkkiin ja auki =) Toinen mistä Anton tykkää on " viisi pientä ankkaa lähti vuorten taa..." Sitä poju leikkii innoisaan ja huutaa " kvaak" =)



Vaakamom: Se on tämä kevät, minulla aina keväisin herää varovainen vauvakuume...ja se on tosi vaarallista nyt, kun mies kuumeilee kolmatta ihan avoimesti, kääk, tripla ehkäisyn paikka...;)



Viikonloppu meni rauhaksiin, lauantai oltiin kotona ja ulkoiltiin ja nautiskeltiin, sunnuntaina oltiin äidillä koko päivä. Tehtiin isän muisto kirjaa (valokuvia isän elämän tärkeistä asioista ja tilanteista) se on ollut tosi terapeuttista, on noussut ihania muistoja ja toisaalta äiti on kertonut isän elämästä asioita, mitä en ole tiennyt.



Kevät tulee, ihanaa, pojat ovat olleet jo kevät vaatteissa ulkona. Nyt Antonkin viihtyy siellä,kun ei tarvitse niin paljon päälle ja hanskat ovat kevyemmät =)



Nyt Anton nukkuu, joten hommiin vaan. Ihanaa keväistä viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Mallulle ja perheelle paljon paljon onnea pikkuprinsessan johdosta! Mulla tuli väkisinkin tippa linssiin tuostakin uutisesta..



Ai miten niin raskaus herkistää?? Vähän yhdestä jos toisestakin asiasta vetistelemässä,mut niin tais olla Miiankin raskausaikana..



Oon kans huomannut että kylläpä on päässyt unohtumaan kaikki asiat(niin hyvät kuin huonotkin) raskausajalta..Taitaa se olla niin että aika kultaa muistot, nyt sen vasta tajuaa tuonkin sanonnan merkityksen:)



Meijänkin tyttö on alkanut ihan uudella tavalla leikkimään leluillaan. Nyt mumo oli ostanut muutaman dublon, niitä rakennellaan innolla, ja nuketkin sanoo jo moit toisilleen:)

Kirjat on kans in, kun vaan jaksaa millon keskittyä katselemaan.



Milenna (huomenna vissiin jo rv 7+0:) )

+Miia-hippunen

Minultakin heti alkuun Mallulle isot onnittelut!! Ja tosi hienoa, että synnytys meni noin hyvin.



Hauskaa muuten jutella näistä uusista vauvajutuista tässä samassa " vanhassa" porukassa - vaikka kuumeilua välttelevät voivat ehkä olla toista mieltä ;) Mutta minäkin jatkan nyt kaikesta huolimatta siitä aiheesta, pitäisiköhän näiden yhteyteen alkaa laittamaan MAHAVAROITUS, että ne jotka haluavat välttyä raskausjutuilta, voivat hypätä seuraavaan kappaleeseen :) Kattelin yhtenä päivänä koneelta kuvia ja videoita synnytyspäivältä ja täytyy sanoa, että en yhtään muista, miltä ne oikeat supistukset tuntuivat! Oli pari videota, joissa kärvistelin kotona supistusten kourissa. Juu näyttihän se tuskaiselta, mutta eipä ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, miltä se tuntui. Hullua sinänsä, että muistan miltä tuntuu verikokeen ottaminen, hyttysenpisto, sormen jättäminen oven väliin yms. paljon pienempi juttu, mutta synnytyskivut on täysin häipyneet tuntomuistista. Näinhän sen kai pitää mennäkin, mutta enpä olisi uskonut ennen kuin itse koen.



Helkakin on muuten innostunut valokuvien katsomisesta ja niitä sitten selataan harva se päivä. Minä en siitä huolimatta ole saanut kuvia laitettua yhtään pidemmälle albumissa, ollaan menossa Helkan 4kk kuvissa... Helka osaa laulaa " tuiki tuiki tähti" ja " ukko too" :D sekä pitää seurakunnalta ristiäislahjaksi saatua lasten virsikirjaa väärinpäin ja " laulaa" siitä lölölölölölölölölölö. Helka myös säestää, eli heiluttaa marakasseja apinan raivolla ja minä hoilaan ukkonooaa. Onneksi asutaan tarpeeksi kaukana kaikesta muusta asutuksesta.



Yks hassu juttu on myös se, kun Helkan kanssa hölöttää siansaksaa. Eli minä hölötän vaan jotain pölölööpölöpölöö ja Helka vastaa " mitä?" , vastaan taas höpinällä ja Helka kysyy " mitä?" ja tätä se jaksaa jatkaa vaikka kuinka kauan. Välillä se hölöttää itse ja kysyy perään " mitä?" .



Muuten Helkan leikit vaihtelee kausittain. Joulun jälkeen se leikki tosi paljon lahjaksi tulleella koiramäen talolla, nyt se on jäänyt vähän vähemmälle. Joku aika sitten tehtiin vain palapelejä, nyt se ei enää ole niin pinnalla, eikä myöskään Mimmin (vauvanukke) hoitaminen. Nyt on ollut in vaipan laittaminen nallelle, postimies pate (Helka pukee mitä ulkovaatteita milloinkin, heittää repun selkään ja joskus jotain repun sisäänkin, ilmoittaa " heippa, pate" ja kiertää talon), kauppaleikkiä myös ollaan leikitty aika paljon ja minä olen säästänyt tyhjiä ruokapakkauksia sitä varten, rahana on vanhentuneita liikuntaseteleitä, joita löytyi yhden muuttolaatikon pohjalta (voi höh, siellä ne olikin olleet). Lisäksi Helka tykkää roikkua ja riekkua kattoon ripustetuissa renkaissa - ja on muuten taitava siinä! Majan rakentaminen on myös hauskaa ja piilosilla oleminen. Helka tulee aina käskemään mua: " äiti piiloon! koo koo koo!" Koo koo koo on siis laskemista :) Sitten minä lasken ja Helka menee piiloon, välillä se malttaa laskea niin kauan että minäkin ehdn piiloon. Toistaiseksi Helkan löytäminen ei ole tuottanut äärettömiä vaikeuksia, sillä yleensä se menee piiloon eteisen oven taakse tai samaan piiloon, jossa minä olin...



Lähden tästä sänkyyn lukemaan, mulla on tällä kertaa työn alla se Temperamentti-kirja. Etenee keskimäärin kaksi sivua illassa, ennen kuin nukkumatti tyrmää minut. Minut, joka aikoinani luin kirjoja aamuyöhön ja naureskelin omalle äidilleni, joka nukahti aina noin sivun lukemisen jälkeen... Olen muuten huomannut itsestäni saman ärsyttävän piirteen kuin omassa äidissäni aikoinaan: kun alan lukea Helkalle iltasatua, tai satua yleensä, haukottelen viimeistään toisen lauseen jälkeen. Ärsyttävää, koska minua lapsena ärsytti se asia äidissä ja isä oli siksi paljon parempi sadun lukija, koska se pysyi hereillä ja jaksoi eläytyä...

Mun on pitänyt kertoa, mitä sattui pari päivää sitten kauppareissulla. Helka on saanut ajaa viime aikoina pikkukärryillä lähikaupassa ja mun mielestä se on mennyt (Helkan tapauksessa) erittäin hyvin. Kerrataan aina kaupan eteisessä toimintaohjeet: ei saa juosta, ei saa törmäillä ihmisiin eikä mihinkään, pitää totella äitiä. Ja siis ihan ok on mennyt. Mun mielestä. Kassa on vaikein vaihe, koska Helka ei millään jaksaisi odottaa niin kauan että saan maksettua ja pakattua, vaan se ois koko ajan menossa johonkin suuntaan ja joudun siinä aika lailla koko ajan komentamaan, että ei saa lähteä ilman äitiä jne. tyypillistä.



No, pari päivää sitten kaupan kassa sitten kysyi multa, että millon toisen on tarkoitus syntyä. Sanoin, että toukokuun puolivälissä, johon kaupan täti tuumaili, että ehkä Helka ehtii vähän rauhoittua siihen mennessä. Hehhehhhhehhehehheehe mua rupesi naurattamaan, eipä taida Helka rauhoittua juu ei... Me ollaan ite niin totuttu Helkan menoon ja meininkiin, ettei varmaan tajuta, että muiden mielestä vauhti voi näyttää aika kovalta. Ehkäpä liiankin kovalta, kuten varmaan kaupan tädin mielestä? Mutta siis, eihän Helkaa voi muuttaa luonteeltaan toisenlaiseksi, ei se tule seistä nyhjöttämään " kiltisti" mun jalkojen juuressa kassajonossa, vaan sitä täytyy muistuttaa miljoonasti ja pitää kiinni hupusta. Ainakin näin minä olen ajatellut, jonkun toisen mielestä minä en varmaan ole kasvattanut kunnolla.



Se kaupan täti ei siis sanonut sitä mitenkään pahalla, vaan ihan hyvällä. Eli ei mitään kaupan tätiä vastaan. Jäin vain miettimään sitä juttua, kun mun mielestä se oli niin älytön kommentti, että rauhoittuisi puolessatoista kuukaudessa ja se myös tavallaan yllätti, kun mun mielestä kauppareissu oli tosiaan mennyt ihan hyvin. Toki jouduin jatkuvasti ohjaamaan Helkaa, mutta ei edes tarvinnut varsinaisesti käskeä vaan ihan neuvonta riitti. Mutta se on siis mun mielestä normaalia, eikä mitään hilluntaa. Mutta mutta. Jaa-a, jään miettimään tätä.

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Jokin aika sitten Suomi-koululla (se on siis kerran viikossa, esikoinen ja keskari on ryhmissään puolitoista tuntia ja minä odottelen Amandan ja joidenkin äitien ja pienten lasten kanssa siinä käytävällä/kahviossa) äidit ihan hyvällä ja naureskellen totesivat että toi teidän Amanda on kyllä tosi omatoiminen, tomera ja temperamenttinen tyttö. Sanoin että niin onkin, mutta mistä te sen arvasitte... Mä olen nimittäin ollut aina ihan yllättynyt, että jaksaa (mun mielestä) niin rauhallisesti ja nätisti sen puoltoistatuntia odotella! No, ehkä se on se A:n tyyli millä se ite hakee eväät laukusta ja kaataa mehut mukiin ja tuntuu tietävät mitä haluaa.



Yritän ehtiä tulla kertomaan muitakin kuulumisia myöhemmin.

Taas työn touhussa (eli vauvapalstalla kirjoittelemassa). Mulla lähti maanantaina ääni kokonaan ja eilen nousi kuume, mutta nyt kuvittelisin olevani työkunnossa. OIkein hävettää, kun on jatkuvasti poissa.



Mallulle onnea! Nauttikaa vauvan tuoksuista ja uuden perheen elosta. On se vaan niin, että uusi vauva tekee koko perheestä aivan uudenlaisen.



Odottajille on pakko sanoa, että luen teidän mahauutisia niin mielelläni. Totta on, että kevät nostattaa vauvakuumetta ainakin meillä! Siltikin ja ehkä juuri siksi on ihanaa lukea odotusfiiliksiänne. Minä olen näisää vauvatunnelmissa nyt muutenkin, kun paras kaverini (ollaan tunnettu 2-vuotiaasta) on aivan viimeisillään. Ja tiedättekö, siskoni on 6 vuoden yrityksen jälkeen plussannut. Nyt jännitämme, että vauva on oikeassa paikassa kasvamassa, sillä taustalla on kaksi kohdun ulkopuolista..



Pihla voi oikein hyvin ja nauttii keväästä. Häntä vain kovasti harmittaa,kun ei saa mennä isoveikan kanssa ilman äitiä pihalle. Ikkunasta neiti sitten katselee veikkaa ja huutelee " tuu tänne!" Ai niin, Pihla kävi kampaajalla ekan kerran perjantaina. Hän istui tuolissa aivan jähmettyneenä ja tukka saatiin leikattua hienosti. No, kun tuolista päästiin, niin meno oli mahdotonta. Kampaamo on pikku " ostarilla" , ja siinä ainoalla käytävällä oli mukava ravata. TUlipa yhdeltä mallinukelta sitten jalatkin tönäistyä irti, mutta liikkeen omistajasta se oli suloista.. Joo, Pihla ei ollut kenenkään tiellä, joten annoimme mennä. Huomasin vaan, että meidän lapsien leikkiessä kampaamossa ihan normaalisti autoilla ja dinosauruksilla, toiset aikuiset vähän myrtseinä kuikuilivat heitä. Onkohan niin, että Suomessa ei lapset saisi oikein kuulua eikä näkyä muualla kuin juuri lapseille tarkoitetuissa paikoissa eli puistoissa ja päiväkodeissa. Ravintoloissa, kaupoissa, kampaamoissa, busseissa ym. lasten toivottaisiin olevan hiljaa ja huomaamattomia.. Enkä nyt tarkoita, että lasten tulisi antaa hillua miten sattuu, mutta jollain tapaa peräänkuuluttaisin rennompaa meininkiä tähän jäyhään maahamme.



No mutta, tulipa ihan vahingossa tekstiä.. Pääsiäistä odotellessa..

Lyle, kyllä musta täälläkin välillä tuntuu, että lapset eivät saisi kuulua tai näkyä... Toisaalta, täällä on jotenkin kahta niin eri tyyppiä ihmisiä, toisten mielestä lapsista ei tosiaan sais päästä inahdustakaan, ja toiset taas on sitä mieltä, että lapset on lapsia ja heidän suorastaan kuuluu näkyä ja kuulua.



Vauvakuumetta... juu... Tähän liiittyen, tein nyt päätöksen ja lopetin ehkäsyrenkaan käytön. En enää aio käyttää mitään hormonaalista, ne ei vaan sovi mulle! Ja kuparikierukkaa en halua koska mulla on muutenkin menkkojen kanssa ongelmia. Mies, kun kuuli päätöksestäni, oli täysin varma että nyt se sitten haluaa taas vauvan =) Vakuutin hänelle, että se ei ole syy miksi heitän renkaat huitsin nevadaan, enkä juuri nyt halua vauvaa. Me kuitenkin puhuttiin asiasta, ja tuntu, että mieskin on jollain tasolla ihan varma, että meille kuitenkin tulee se neljäs vielä joskus tulevaisuudessa (jos luonto niin suo).



Hippusesta: Amanda on oma touhukas itsensä. Kova selittämään edelleen kaikkea. Pph:lla viihtyy nyt mainiosti. Amandan lempileluja on varmaan autot. Niitä se rivittää ja selittää rekka-autoista ja kuorma-autoista, pakettiautoista ja traktoreista. Nukeilla leikkii myös roolileikkejä, nuket höpisevät toisilleen " nyt on nukkuaika, nyt haajataan hampaat" ja toinen vastaa " minä en haluu nukkua, minä haen minun hiivihepon" Tuo hirvihepo tarkottaa Amandan univirtahepoa. Sisarusten kanssa A tykkää leikkiä sitä karhu nukkuu -leikkiä, ihanan kuulosta kun kaikki laulavat yhdessä ja A on ihan onnessaan jos saa esittää karhua =)



Tänä iltana lähden taas suomalaisten äitien kanssa illalliselle. Vähän pääsee irti arjesta.



Ei kai minulla muuta ollut, viikon päästä lähdetään taas meidän perinteiselle Göteborgin pääsiäismatkalle. Tällä kertaa tosin vähän poikkeaa edellisvuosista, koska esikoinen lentää pääsiäiseksi yksin Suomeen mun vanhemmille. Ai että se on siitä polleana...



Kent



Ps. Korelia, yritän ehtiä taas sulle kirjotella, olen vaan jotenkin niin surkea alottamaan asioita.

Mulla onkin nyt vapaahetki vähän tavallista aikaisemmin, sillä oltiin Lauran kanssa kaupoilla ja L nukahti paluumatkalla autoon. Nyt hän jatkaa uniaan partsilla. Vauva mönkii mahassa niin paljon, että on vähän hankalaa istua. : )



Hei tällä kertaa kesäaikaan siirtyminen on tainnut auttaa meidän aamuihin! Laura on koko viikon herännyt vasta klo 6.30 - jopa 7. Nukkumaan tietysti mennään vastaavasti vähän myöhemmin, mutta se ei niin haittaa kun ei tarvitse kukonlaulun aikaan nousta. Aamupäivätkin ovat tuntuneet jotenkin lepposammilta, kun ei tarvitse kiirehtiä ulkoa syömään jo klo 11:ksi kuten ennen. Ihanat säät! Se vaan harmittaa, kun en uskalla lähteä enää tän mahani kanssa pyöräilemään enkä varsinkaan niin, että Laura olis kyydissä.



Vauvakuumetta ja pesänrakennusta.. mulle on iskenyt siivousvietti päälle ja tuntuu, että olis pakko kuurata tämä asunto perusteellisesti ennen vauvan syntymää. Pitäis käydä kaapit taas kerran lävitse ja viedä kierrätykseen k a i k k i sellainen, mitä ei ihan oikeasti tarvitse. Mulla on yhdessä yläkaapissa esimerkiksi kaksi isoa laatikollista villalankoja. Olen viimeksi neulonut yli kaksi vuotta sitten y h d e n villasukan, sillä silloin sain päähäni, että minähän neulon kaikille sukulaisille sukat joululahjaksi! Just joo, kiva idea muttei sovi mulle. Langat piti tietysti ostaa jokaista sukkaparia varten sitten kerralla...



Tänään ostin sitten paljon siivousvälineitä ja nyt meinaan panna hihat heilumaan! Meidän pääsiäissuunnitelmiin kuuluu lisäksi, että mieheni lähtee pariksi päiväksi Lauran kanssa appivanhempien mökille ja minä jään kotiin siivoamaan + lepäämään. Ei kuulosta kovin hengelliseltä tai juhlavalta, mutta juuri siltä mitä minä nyt tarvitsen!



Voi että olis kiva jutella enemmänkin, mutta tuntuu että on pakko saada jotain tehtyä ennen kuin L herää. Hän on tällä hetkellä huomionhakuisempi kuin ehkä koskaan, ja tarvitsee paljon seuraa ja syliä. Laura on muuten nyt muutaman päivän ajan kysellyt, että " koska vauva tulee äitin mahasta pois?" ja toisaalta toistanut, kuinka " Jaua on aivan pieni tyttö viiä" . Liikkis!



Terveisiä kaikille ja ihania kevätpäiviä! Kentille hauskaa iltaa!

t. Ompunäiti 34+0 ja Laura 9.4.

Kotiuduttiin maanantaina ja ihan kivasti on mennyt. Isosisko on aivan vauvan perään ja silittelisi koko ajan. Haluaisi hoitaa ja nostella kovasti ja ei kyllä uskalla neitejä jättää hetkeksikään keskenään. Vauva nukkuu ja syö paljon, onneksi nukkuu myös öisin hyvin (toisin kuin sairaalassa). Mulla oli kauhea ikävä hippusta siellä mutta en kyllä olisi silti halunnut häntä sinne koko ajaksi. Sai rauhassa keskittyä vauvaan.



Mustasukkaisuutta ei juuri ole. Enemmänkin hippunen loukkaantuu jos kielletään menemästä silittämään vauvaa tai käsketään varomaan. Imetyshetket oli ekan päivän ajan ne jolloin isosiskokin olisi halunnut mun syliin.

Hormoonien ja imetyksen suhteen kin tää on paljon helpompaa kuin ekalla kerralla. Harmittaa vaan kun hippusen kanssa ehtii niin vähän, onneksi isin seura on kivaa. Haluaisin vaan itsekin viettää enemmän aikaa esikoisen kanssa...



Meidänkin neitiä sanotaan usein tempperamenttiseksi jne. Musta tuntuu että tän ikäset on kaikki aika lailla omatoimisia ja topakoita. Ihmiset ei vaan aina tunnu muistavan sitä. Mä en ainakaan meidän neitiä pidä mitenkään erityisen haastavana. Ja onhan se aina aika pieni hetki minkä joku vieras siitä lapsesta näkee. Ei meidänkään tyttö kaupassa paljoa odottele tai toimi muutenkaan kuin koulutettu palveluskoira.



Meillä myös lauletaan ja samalla soitetaan. Aika söpöä kun neiti hakkaa kellopeliä vimmoissaan ja laulaa " muitton mukaman takkuun taputan..." Fröbelin Palikat on ihan ykkönen musiikin suhteen!



Nyt kuullostaa sille että täytyy avata maitobaari, palaillaan!



mallu ja tytöt

Viikko on vierähtänyt tosi nopsaan, enkä ole oikein kerinnyt kirjoitella, jutut olen kyllä käynyt lukemassa. Me ollaan ulkoiltu tosi paljon Antonin kanssa. Aamulla heti puistoon ja unien jälkeen uudestaan, ihanaa =)



Olitte jutelleet lasten käyttäytymisestä, Anton on kovin omatoiminen, omapäinen ja tempperamenttinen, ihana yhdistelmä, tosin julkisilla paikoilla välillä aika hankala. Tosi moni on kommentoinut, että ompas pojalla vauhtia ja luonnetta, juu tiedetään. Kaupassa ja ravintolassa ollaan saatu osaksemme aika ikäviä katseita, itselle on jäänyt samanlainen fiilis, kuin Lylelle, että lapset ei oikein saisi kuulua tai näkyä. Toisaalta jos lapsia ei voi ottaa mukaan kauppaan/ravintolaan, miten he ikinä oppivat käyttäytymään niissä. Me pyrimme valitsemaan ravintolat aina niin, että niissä on lapsille tekemistä ja koitetaan valita mahdollisimman optimaalinen aika mennä syömään (ei liian väsy, nälkä tms) Ollaan kyllä saatu tosi positiivistakin palautetta =)



Kiva, että Mallulla on sujunut hyvin ensimmäiset päivät tyttöjen kanssa.



Errj: Ei minua ainakaan haittaa odotusjutut. Itse olen päättänyt, että ei vielä vauvaa, vaikka pieni kuume välillä nouseekin. Ihan mielelläni luen ja kommentoin odotus/synnytys ja vauva juttuja =)



Kiva Ompunäiti, että kesäaika on helpottanut teidän aamujanne =)



Sitten hipusta jotain: Anton on oma ihana itsensä, touhuaa kovasti ja rakastaa kuunnella satuja ja loruja, meillä on Tiitiäisen satupuu kirja, josta lorutellaan päivittäin. Ulkoilukin on alkanut maistua, joten pihalla ollaan tosi paljon ja vauhti on kova. Uhma ei osoita taantumisen merkkejä, joten Anton vuoroin rakastaa rajusti, vuoroin raivoaa rajusti. Ikävä uusi juttu, on veljen satuttaminen (Anton varmaan huomaa, että äiti reagoi siihen erityisen voimakkaasti, täytyy miettiä, miten omaa käytöstä muuttaa, en vaan voi mitään sille reaktiolle mika tulee, kun Anton puree veljeä niin, että verta tihkuu ja mustelma jää =() Tosin Anton taisi itsekin säikähtää omia voimiaan ja loppu illan Anton kävi silittämässä veljen jalkaa ja halimassa veljeä (tuo pureminen tapahtui siis eilen, koskaan en ole niin paljon Antonille suuttunut)



Sellaista meille, öitä ei Anton vieläkään nuku =( ehkä sitten joskus. Mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Juu tosiaan ei ole paljon sisällä oleskeltu saati koneella istuskeltu ;-)

Mä laskin, että tällä viikolla meidän yhden päivän keskiverto-ulkoilu ajaksi tuli sellaiset 5½ tuntia per päivä :-)

Mutta pakkohan tuosta kevätsäästä ja lämmöstä on nauttia, kun kerran ensi viikolle lupasivat lumisadetta :-O yöks



Mun vauvani täytti tänään 9 vuotta.....juu, ei siis vauva ollenkaan ;-) Huomenna tulee koko suku herran juhlille ja mulla on lievästi sanottuna pienimuotoinen paniikki, miten saan kaikki kakut tehtyä, kämpän siivottua ja siinä sivussa vielä lapset hoidettua. Lisäksi hoitopoika JUURI tänään on myöhään, vaikka kahtena edellisenä päivänä on päässyt kotiin aikaisemmin :-( Noh ei voi mitään. Meinataan illalla lähteä vielä mäkkäriin, kauppoihin viimeisille ostoskeikoille ja hankkimaan pojalle se paljon haluttu korvis !!!!! Juu luitte oikein...poika on nyt 2 vuotta kärttänyt korvista ja mä sanoin miehelle, että jos sen kerran annetaan kasvattaa pitkää tukkaa, niin ihan sama vaikka laitattaa korviksen....omapa on korvansa. Sitä paitsi mun mielestä korvis miehellä on siisti juttu :-)



Ja sitten siihen lasten käyttäytymiseen....ja ulkopuolisten siihen reagoimiseen. Mä olen (kai) aika tiukka kasvattaja. Mä vaadin lapsiltani hyviä käytöstapoja, asiallista kielenkäyttöä, kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan sekä myös toisten lasten omien oikeuksien kunnioittamista. Meillä syövät kaikki ruoan yhtä-aikaa pöydän ääressä, sanovat kiitos noustessaan, tervehtivät ihmisiä tavatessaan, pyytävät anteeksi tarpeen vaatiessa, ovat huutamatta rappukäytävässä ja muissa vastaavissa paikoissa etc. No sittenhän näitä taitoja TÄYTYY HARJOITELLA myös kodin ulkopuolella. Me käymme perheen kanssa ravintolassa vähintään kerran 2:ssa kuussa juuri harjoitellaksemme ravintokäyttäytymistä. Kirjastossa käymme myöskin vähintään kerran kuussa ja siellä harjoitellaan Elmon kanssa tällä hetkellä käsitettä . " kirjastossa ei huudeta, kirjastossa ei juosta" . Mutta kyllä muo sitten sapettaa, kun siellä ihmiset (aikuiset) keskustelevat keskenään kovaan ääneen ja esim. puhuvat kännykkäpuhelujansa kovaan ääneen.......grrrrrr. Toinen mikä muo sapettaa on se, että meidän isoja poikia on opetettu pitämään ovea auki toisille ihmisille jos/kun nämä apua kaipaavat. Mutt kyllä ottaa päähän, kun pieni poikani kysyy minulta silmät suurina, että : " miksi se täti/setä ei kiittänyt?" Niimpä, miten hiton vaikeata ne pienet kohteliaisuus sanat nykyisin ovatkaan.



No joo nyt lopetan purkautumisen ennenkuin todella alan sitä tekemään ;-)



Siis kakun leivontaan

P.S Meidän Elmo se päätti tänään työntää He-man miekan videoihin sisään, niin että ne meni rikki.....great , just kun olisin pientä apuhoitajaa kaivannut.

Että, koska mä edellytän pojiltani hyvää käytöstä (enkä nyt todellakaan väitä, että aina käyttäytyisivät), niin kyllä me pidän huolen oikeudestani harjoituttaa lapsiani myös julkisilla paikoilla. Niin ja peräänkuulutan myös lapsen oikeuksia saada inhimillistä käyttäytymistä muilta aikuisilta.

Aika menee niin nopsaa,että hyvä jos kerkee teidän juttuja lukemaan,saati että itse kirjoittamaan..

Ihan näin aluksi onnea Mallulle pienestä tytöstä :)



Ja sit meidän juttuihin..

Käytiin tänään Heinin kanssa 2v neuvolassa,päästiin näin helpommalla kun sisko kävi 6k neuvolan..Ei tarvii siellä montaa kertaa ravata..

Heinin 2v mitat on 13110g ja 90cm..Eli pitkä normaalipainoinen neiti..

Terkkatäti sanoi,että Heinistä tulee pidempi kuin minä,hyvä vaan ettei jää tämmöseksi tapiksi,165cm..

Muten ei mitään erikoista,pottalla harjoitellaan ja tulostakin on syntynyt..Päivävaippa voi olla pitkäänkin kuiva..Mikä sinäänsä ihme,koska Heini juo todella paljon..

Omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa,Haluaako joku?

Muuten Heini on aivan yhtä kiltti kuin ennenkkin,nukkumaan menee nykyjään todella hyvin..Mies vaan vie unimaidon kanssa omaan sänkyyn(isojen lasten)ja neiti nukahtaa sinne ja nukkuu läpi yön eli 21.30-7.30..Ja ton lisäksi Heini nukkuu vielä n:2h päikkärit..



Sitten vielä vähän muihin juttuihin..Me jouduttiin viimeviikon torstaina viemään meidän toinen koira koirien taivaaseen..Ne muutamat jotka Cobran näkivät tietävät miten ihana koira se oli..Kova paikka koko perheelle,tai no ei Heini sitä ymmärtänyt,mutta esikko sitäkin enemmän..

Ja sit vähän ilosempia juttuja..

Oltiin miehen kanssa su-ti risteilylla ihan kahdestaan..Ilman lapsia..

Oli muuten tosi ihana reissu,oli silja-luokan hytti kannella 11..Käytiin hoidoissa,mä kävin hieronnassa ja elyttävässä käsihoidossa..Oli muuten tosi ihanaa..Syötiin hyvin..Ja nautittiin Tukholman keväästä..

Oli ihanaa olla liikenteessä ilman lapsia,en edes muista millon näin ois viimes päässy käymään..

Nyt taas jaksaa vähän aikaa eteenpäin,kun sai akkuja ladattua..



Mutta ei muuta,mä jatkan hommia,niin kauan kun neidit vielä nukkuu.



Terkuin:Kuningascobra,Heini ja Heli..

Joskus kauan aikaa sitten kirjottelin tänne...Meiän neitin 2v synttärit senkun lähestyy,ovat pääsiäisenä.

Eipä kyllä enää tunnu vauvalta kun puhelee lauseilla ja leikitkin on muuttunu.Kirjoja lueskellaan ja mielivideotkin on löytynyt,Melukylän lapset on ykkönen.2v neuvolassa käytiin viikko sitten,tyty painaa 13kg ja pituutta 91,5cm eli pitkä tyty.Ujosteli kamalasti aluksi mutta sitten Mia alkoi näyttää ihanaa luonnettaan ja suorasanaisuuttaan.Th pyys neitiä menemää vaa' alle ni neiti tokas vaan että ei sovi en mene!!!!!!päänympärystäkin kun mittasi nin Mia nyki mittanauhaa koko ajan pois...Saa nähä mitä neiti keksii hammastarkastuksessa,se on 23.4...

T:mertsi kera Mian

mua ei haittaa odotusjutut,me ollaan yritetty vauvaa nyt yli vuosi tuloksetta:( Menkat mulla oli muutaman kuukauden ihan säännölliset,kierto 34 päivää mutta nyt ollu taas väliä ettei oo ollu ollenkaa eli raskautuminen enemmän ku hankalaa.Mieli tekis jo mennä hakemaa jtn.hormonikuuria...Mun vauvakuume on niin kova ja ois ihana saaha Mialle sisarus.

Eilen sain päähäni, että nyt on se päivä kun siirretään keskari ja Amanda omaan kerrossänkyyn nukkumaan. Keskari on nukkunut tähän asti perhepedissä ja Amanda sivuvaunussa.



Yllätyin todella reaktiosta, keskari hihkui ihan onnessaan että jeejee mä pääsen ylös (sänky on siellä ollut yli vuoden, joten ylös- ja alastuloa on harjoteltu päivittäin) ja Amandakin vaan totes, että hän nukkuu omassa sängyssä. Kun tuli nukkuaika niin molemmat menivät paikoilleen ja A olis ihan väsynyt. Siinä se vaan möllötti ja kun mä menin käymään alakerrassa, Amanda oli jo nukahtanut. Keskari ei saanut unta kun oli taas tarhassa nukkunut megapäiväunet ja pomppi sieltä sängystä ylös ja alas. Sitten kun sanoin vähän tiukemmin, että nyt pysyt siellä ja yrität nukkua kun mä menen myös sänkyyn niin aika pian tämän jälkeen tuntui nukahtavan.



A heräsi jossain välissä yötä ja tuli viereen, mutta keskari (vaikka heräs kun A heräs) nukkui koko yön sängyssään, tuli 06:30 sivuvaunuun pötköttelemään ja nukahti vielä sinne. Kaikki nukuttiin tyytyväisinä melkeen yhdeksään. Olen siis todella positiivisesti yllättynyt, että meni näin hyvin. Me päätettiin miehen kanssa, että saavat nyt vielä tulla rauhassa yöllä viereen jos heräävät (kun me ollaan niin laiskoja...).

Pihatöitä, autopesua, ikkunan pesua jne.. Koko päivä on touhuttu milloin milläkin kokoonpanolla. Lapset ovat olleet koko päivän ulkona, ja nyt näyttää sisäleikitkin sujuvan kivasti.



Pakko oli tulla kommentoimaan tai lisäämään tuohon Vaaakamomin vuodatukseen. Olen marmattanut aikuisten käytöksestä tervehtimisen suhteen jo pitkään. Meidän esikko marssii aina esim. puistossa vieraiden lasten ja aikuisten luo ja tervehti sekä esittelee itsensä. Ja on se vaan kumma, että edes aikuisten eivät useinkaan osaa vastata mitään takaisin. Itse olen kyllä poikaa aina kehunut siitä, miten hienosti hän esittelee itsensä.



Saunan lämpiäimistä odotellaan..

Minulle myös tervehtimättömyys on aivan käsittämätön asia. Meillä lapset myös tervehtivät oma-alotteisesti kaikkia (no, siis naapureita, päiväkodin lasten vanhempia ja tätejä ym, ja sitten vastaavat tervehdyksiin jos joku vieras mummeli vaikka tervehtii). Onpa ikävää, jos joku ei vastaisi tervehdykseen! Meillä on kyllä tosi harvoin sattunut, että joku ei vastaa ja sillonkin ei vaan ole huomannut tai kuullut.



En nyt tietty tarkota, että pienen lapsen pitäis oma-alotteisesti osata tervehtiä tai muuten on epäkohtelias. Muistan kun esikoisella oli 3-4 -vuotiaana kausi, ettei edes vastannut kun joku sanoi hei ja mua harmitti ihan hirveästi. Hänen kohdallaan kun ei edes ollut kyse mistään ujoudesta, ei vaan jotenkin " viittinyt" . No, nyt tuo esikoinen on sellanen, että osaa vääntää juttua mistä vaan ja yleensä alottaakin itse kertomaan jotain puolitutuille aikuisille. Täällä tosin ehkä on vähän enemmänki tapana tehdä niin, mutta musta on ihanaa kun ihmiset vähän juttelee keskenään.

Sen ymmärrän oikeen hyvin, ettei pienet lapset vielä osaa tai uskalla aina tervehtiä. Mutta minusta on hassua, ettei joku aikuinen tervehdi toista (eli ei edes vastaa tervehdykseen) jos kuitenkin esim joka päivä tavataan.