Sinä lastenkodissa kasvanut huostaanotettu ihminen, mitä ajattelet nykyisin vanhemmistasi? Kun nämä eivät kyenneet pitämään sinusta huolta?

Ilmiannettu. 

Olisivat kyenneet. Mutta järjestelmä sallii vain tietynlaisen kasvatuksen. "Kasvatusvirheistä" rangaistaan huostaanotolla.

Minun vanhemmat erosi kun olin 5 vuotias ja isoveljeni oli 7 v. Äiti jotenkin sekosi ja alkoi ryyppäämään ja sitten se toi kotiin jonkun miehen jonka kanssa ryyppäsi koko ajan. 8 vuotiaana jouduin lastenkotiin kun äiti ja se mies riiteli ja äitini alkoi heittelee jouluna huonekaluja parvekkeelta alas. Lastenkoti varmaan pelasti minut rikolliselta elämältä. En nähnyt äitiäni sitten 20 vuoteen kun olin lastenkotiin joutunut. Siellä tiesin jo jotain 10 vuotiaana ettei minulla ole äitiä. Isäni lähti kun olin 5 vuotias ja näin sen vasta seuraavan kerran kun olin 39 vuotias.  Ajattelin nuorena ettei minulla ole vanhempia enkä oikeastaan sitten välittänyt. Näin äitiäni pari kertaa ennen kun se kuoli v 2016. Se oli mennyt jonkun miehen kanssa naimisiin ja mies oli kuollut ja äitini oli perinyt mieheni. Sitten kun äitini kuoli niin minä ja veljeni perimme äitini. Veljeni löysi isämme turusta kun olin 40 vuotias ja isämme kertoi kaikkea elämästään ja se antoi meille paljon rahaa. Saimme satoja tuhansia ja se ei edes tiennyt että olimme asunut lastenkodissa. Se halusi korvata rahalla kun hylkäsi meidät 5 vuotiaana.

Se antoi kesämökkinsä meille koska oli jo liian vanha siitä huolehtimaan mutta veljeni ei sitä halunnut joten sain sen ja remontoin siitä itselleni kesämökin. Isän kanssa mulla on ihan ok välit vaikka emme näe usein.