Uusioperheet. Toiset perustavat toiset ei missään nimessä?

Se sana on UUSPERHE, ei uusioperhe

Vierailija kirjoitti:

Se sana on UUSPERHE, ei uusioperhe

Mä pahoittelin huonoa kielioppia. Yritetään pysyä itse asiassa. Ap. 

Varmaan ovat optimistisempia, ehkä myös jonkin verran sosiaalisempia ja kenties myös vähän itsekeskeisempiä (=minä haluan, lapset sopeutuu). Itse olen melko introvertti enkä haluaisi asua kumppanini teinin kanssa saman katon alla, vaikka hänestä ihan tykkäänkin ja tullaan toimeen. Näin ollen tuntuisi myös oudolta lykätä lapsillemme biologisen perheen ulkopuolisia ihmisiä kotiin asumaan, tuskin se heille olisi sen mukavampaa.

Olen myös erittäin tietoinen uusperheiden tilastoista ongelmallisten ihmissuhteiden ja erojen suhteen, eikä minulla ole intressejä testata, ollaanko sääntö vai poikkeus niihin. On hyvä parisuhde, ei kiinnosta riskeerata sitä. Ei ole mitään taloudellista pakkoa yhteisasumiseen ja arvostan toimivia suhteita enemmän kuin rahaa. Veikkaan, että tullaan kaikki hyvin toimeen osin juuri siksi, ettei lapsia ole pakotettu liian tiiviisiin suhteisiin.

Ennenkaikkea olen onnellinen näin, ja löysin onnekseni samoin ajattelevan kumppanin. Tilannetta arvioidaan uudelleen kun lapset on omillaan, silloin haluamme asua yhdessä. 

Itsekeskeiset perustavat uusperheen. Lasten hyvinvointia ajattelevat asuvat erillään kumppanista.

Eksäni on perustanut niitä jo kolme (vaihtaa aina lennossa naista) ja lapset vuoroasuu. Koen että minun tarjottava lapsille vakaa ja turvallinen toinen koti, uusperheeseen en voi ryhtyä.

Ei uusperheelle koska lasten etu on tärkein. Kuitenkin kyllä uudelle rakkaudelle ja yhteiselle kodillekin sitten kun lapsetkin ovat aikuisia ja lähtevät maailmalle. 

Itsenäisten ihmisten hommaa noi uusioperheet. Ei toimi ikinä ja lapsen etu kärsii aina. 

Meillä on ollut toimiva uusperhe jo 29v, kaikki lapset muuttaneet kotoa jo ja perheellisiä itsekin yhteistä kuopusta lukuunottamatta.

Olen todella onnellinen että lapseni saivat upean isäpuolen ja rakastavan ja arvostavan parisuhdemallin omaan elämäänsä. Välit mieheni ja lasteni välillä ovat todella hyvät ja hän on lastenlasten rakas isoisä.

Meillä ei tosin koskaan ole puhuttu puolikkaista vaan olemme tiivis perhe jossa on vanhempia ja lapsia. Nytkin taas lähdössä isolla porukalla yhdessä lomalle

Kyllä meidän yhteiset lapset ja miehen edellisen liiton lapset tulee hyvin juttuun. Mutta meillä onkin alusta asti ollut meidän kodin omat säännöt, omat huoneet kaikille ja myös tasapuolinen kohtelu. Meidän yhteisistä lapsista vanhin ja miehen aiemman liiton lapsista nuorin on todella hyvät kaverit keskenään ja odottavat koska taas näkevät kun miehen lapset ovat meillä vuoroviikoin. 

Toki se vaatii välillä asennetta, uhrautumista, kompromisseja, tahtomista ym., sitä kun saa ne hyvät ja huonot puolet sen toisenkin lapsista, mutta hyvin tää on kaikenkaikkiaan sujunut :)