Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meneekö se aina niin, että itseään nuoremmat tuntuvat vielä niin kovin nuorilta? Esimerkiksi 20 ja 30 ovat ihan lapsia vielä kun on 50-v
09.06.2025 |
Parikymppiset on todella nuoria ja vasta kolmekymppinen alkaa olemaan vähän aikuisempia. Nelikymppinen ehkä jo ihan hyvässä iässä mutta edelleen nuori mielestäni. Olen itse 29v.
Vasta viiskymppiset ehkä jo tietävät elämästä jotain syvemmin tai ovat kypsempiä. Ei silläkään niin väliä ole tietääkö mutta siis minusta on alkanut tuntumaan, että ihminen on tavallaan aika iätön eläväinen. On oikeastaan vähän hassua edes miettiä näitä mutta kauheasti ihmiset kokevat painetta iästään oli sitten minkä ikäinen tahansa. Aina pitäisi olla joko enemmän tai vähemmän.
Minusta olemme lapsia tietyllä tapaa aina eli se joka me vain olemme, ydin olemuksemme.
Kommentit (7)
Jaa. 90-vuotiaan äitini mielestä 70-vuotias on vielä ihan lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. 90-vuotiaan äitini mielestä 70-vuotias on vielä ihan lapsi.
No tätä juuri tarkoitin! Minusta olemme aika iättömiä loppuen lopuksi tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Kivaa analyysia sinulta. Itse olen 43 ja kerron oman näkemykseni eri ikäisistä. Kyllä, olet oikeassa siinä, että 20 v tuntuvat aivan lapsosilta vielä, myös itse olin, nyt kun asiaa tässä kohtaa muistelen. 30 v alkaa vähän, pikkuisen ehkä tajuta, että hei, vanhenenko siis minäkin? 40 v alkaa oikeasti nähdä, että miten paljon on pienentänyt itseään muita varten, muokannut ollakseen sopiva siihen ja tähän. Ja sitten tajuaa, että hyvänen aika, mähän alan kasvattaa oikeasti vaginaa (tai palleja) olla oma persoonani eikä mua enää jaksa viedä eteenpäin se, että kelpaisin kaikille. Tältäkö vapaus tuntuu? Orgasmit, ihmissuhteiden hoitaminen, viisaus äitiydessä, lapsuuden traumat ja omat tunnelukot, niitä kaikkia oppii oikeasti käsittelemään ja pääsemään niiden päälle (jos on valmis kohtaamaan itsensä rehellisesti). Viiskymppisyydestä en vielä tiedä, mutta toivon että omalla kohdallani tämä rauha vain lisääntyisi ja ettei tulevat vaihde
Ihana viesti. Minäkin näen elämän tuolla tavalla. Minusta meidän kuuluu kulkea omaa polkuamme sisintämme kuunnellen eikä tätä järkyttävää hälinää mitä joka puolelta tuutataan meihin. Elämä on hyvin erilaista kun riisuu egoaan tai ei anna sen hömpötyksille enää niin suurta painoarvoa. On ihanaa tuntea kiitollisuutta siitä, että voi sisäisesti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kivaa analyysia sinulta. Itse olen 43 ja kerron oman näkemykseni eri ikäisistä. Kyllä, olet oikeassa siinä, että 20 v tuntuvat aivan lapsosilta vielä, myös itse olin, nyt kun asiaa tässä kohtaa muistelen. 30 v alkaa vähän, pikkuisen ehkä tajuta, että hei, vanhenenko siis minäkin? 40 v alkaa oikeasti nähdä, että miten paljon on pienentänyt itseään muita varten, muokannut ollakseen sopiva siihen ja tähän. Ja sitten tajuaa, että hyvänen aika, mähän alan kasvattaa oikeasti vaginaa (tai palleja) olla oma persoonani eikä mua enää jaksa viedä eteenpäin se, että kelpaisin kaikille. Tältäkö vapaus tuntuu? Orgasmit, ihmissuhteiden hoitaminen, viisaus äitiydessä, lapsuuden traumat ja omat tunnelukot, niitä kaikkia oppii oikeasti käsittelemään ja pääsemään niiden päälle (jos on valmis kohtaamaan itsensä rehellisesti). Viiskymppisyydestä en vielä tiedä, mutta toivon että omalla kohdallani tämä rauha vain lisääntyisi ja ettei tulevat vaihdevuosioireet tai muut sairastumiset veisi omaa, hyvää ja syvintä persoonaa väsyksiin. Elämä on ihmeellinen matka ja sen tarkoitus on nöyristää meidät pois egosta ja tulla vapaiksi sisäisen lapsemme kanssa ja olla vapaata, kiitollista energiaa.