Masentaako kesä muitakin?
Kesäkuu vaihtui, ja masennus tuntuu nostavan päätään entistä pahemmin. Olen joutunut viime vuosina kokemaan useita itsestä riippumattomia rankkoja asioita, joista olen joutunut aivan yksin selviämään. Tuon kurimuksen aikaan kaikki ihmiset ovat kaikonneet ympäriltä. Nyt olisi kesä ja tapahtumia, niin tunnen, kuinka kurkkua kuristaa ja henkeä salpaa, kun tiedän joutuvani menemään näihin yksin. Osaan kyllä tehdä asioita yksinkin, mutta onhan tässä iso kontrasti ns normaaliin arkeen verraten. Ja kyllä, terveillä tavoilla olen nostanut itseni suosta pinnalle ja asenne on, että eteenpäin mennään.
Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja tilanne ahdistaa valtavasti. Vertaiskokemuksia, neuvoja, tai mitä vain.
Kommentit (3)
No ei tolla tavalla. Mua masentaa kasvojen iho, kun mulla on sen takia todella paha olla ja näytän likaiselta ja rumalta.
Ei, mä olen jo tottunut, koska olen koko 50-vuotisen elämäni elänyt aina yksinäisenä, ruma ja outo kun olen. Olen siihen niin tottunut jo, etten kaipaa enää edes ketään.
Muillakin on ollut. Et ole ainoa. Ehkä päivä kerrallaan kohti juhannusta. Ja sen jälkeen on myös uutta aikaa. Eilinen ei ole enää tänään tavallaan, aina tulee uusi tulevaisuus ja päivä. Vaikka joku asia voi olla kummitellut ja ahdistanut. Täytyy tulla jotain toivon pilkahduksia.