Analysoikaa minut; miksi ajatus seksistä aviopuolisoiden kesken ällöttää?

Nostetaanpa tällainen iänkaikkisen vanha aloitus esiin, koska se kiinnostaa minua ja ehkä muitakin.



Viime vuosina on jauhettu niin paljon insestistä, pedofiliasta ja muista vaikeista asioista, että seuraavaksi varmaan aviopuolisoiden välinen seksikin alkaa olla kuvottava tabu. Seksualisoituneet suhteet, salaisuuksien varjeleminen ja niihin liittyvä valtapeli ja kulissien ylläpito vievät kaiken energian. Jokainen osallinen haluaa vain unohtaa vallitsevan pahuuden, ja mitä kovemmin haluaa unohtaa, sen elävämmin muistaa...



Se oli kärjistys, mutta ei ehkä ihan turha. Onko mahdollista, että oma puoliso alkaa tuntua niin paljon omalta isältä, äidiltä, pojalta tai tyttäreltä, että seksi alkaa tuntua vastenmieliseltä?



Tapasin vaimoni opiskelibileissä 16 vuotta sitten. Aluksi hän oli tavattoman halukas. Pian hän kertoi, että taannoin päättyneen ensimmäisen seurustelunsa jälkeen hän oli ollut helppo nakki kotikaupunkinsa ravintoloissa. Kun suhteemme vakiintui, hänen halunsa sammui, eikä se ole siitä virkistynyt kuin niissä tilanteissa, joissa olen ääneen suunnitellut eroa ja sen jälkeen kun olin pettänyt häntä. Olen pohtinut, että ostaako hän seksillä turvallisuutta ja hyväksyntää. Ihan sellaiselta aikuisen naisen itsenäiseltä halukkuudelta hänen seksuaalisuutensa ei vaikuta. Lisäksi tiedän, että hänen kasvatuksensa on patavanhoillinen ja hän on alkanut monissa asioissa muistuttaa appeani, joka oli jääräpäisen konservatiivinen ihminen.



Jos ei pysty auttamaan itseään, pyydetään ulkopuolista apua. Jos parisuhdetta pystyy parantamaan merkittävästi parisuhde- tai seksuaaliterapialla, siitä varmasti kannattaa myös maksaa. Silloin tilanne lienee kurjempi, jos rahasta tekee tiukkaa. Kunnan tai seurakuntien tarjoamaa apua kannattaa silti kysellä.

julkisen puolen seksuaaliterapiaan joka on ilmaista