Olen 46-vuotias ja tuntuu siltä, että

Mun elämä on lähes täydellistä juuri nyt. En oikein edes tajua, miten se on mahdollista. Olen aika impulsiivinen ja joskus hankalakin ihminen, lapsesta asti olen ollut alakuloon ja masennukseen taipuvainen, mutta jotenkin olen onnistunut rakentamaan aivan ihanan elämän. Miehen kanssa ollaan oltu 20 vuotta yhdessä, lapset on teini-iässä ja heillä menee hyvin, meillä on ihana koti, mulla on muutama hyvä ystävä ja arvojani vastaava työ. Pidän itsestäni huolta fyysisesti kuitenkin liikoja rehkimättä tai stressaamatta, sivistän itseäni lukemalla ja keskustelemalla eri-ikäisten ja eri taustoista tulevien työkavereitteni kanssa. Muutamia terveyshuolia on ollut, mutta nekin oli vaan pikkujuttuja lopulta. Kaikki on vaan aivan mielettömän hyvin. Joka päivä mietin tätä kaikkea valtavan kiitollisuuden vallassa. Ihmettelen, että miten voikin olla mahdollista.