HUoh, taas tuo yks 5-vuotias tyttö tuli suoraan tarhasta meille syömään.

Onko teillä ulko-ovi? Jonka saa kiinni?

sosiaaliviranomaisiin jos lapsi ei kerran saa ruokaa kotona eikä muutenkaan tunnu huolehtivan lapsesta.

nyt taas tuli kerjäämään kolmatta annosta korn flakeseja... Tunnen olevani kauhee ihminen, koska mua käy tyttö sääliks mutta samalla se ärsyttää ihan hirveästi.

paras oli kun eilen pois lähtiessään pyysi että saiskohan vähän keksejä kotiin mukaan!

Mainita asiasta päiväkotiin, että tietävät pitää tyttöä ja tämän perhettä silmällä (he tekevät yhteistyötä sossunkin kanssa)?

Tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin ruikuttaa täällä?

Äiti hakee tarhasta ja sitten tyttö juokseekin tänne. Mitään kotiintuloaikoja sillä tuskin on. Olen minä aikuinen, mutta meidän lapset ryntää aina avaamaan oven kun ovikello soi. Ja sen verran - vaikka kauhea olenkin - mulla on sydäntä, etten sinänsä tykkää että lapsi no nälissään ja kylmissään.



Eiköhän kaikki tiedä perheen tilanteen, myös viranomaset. Lapsella on kai virikepaikka hoidossa, on ekana ja vikana tarhassa.

päiväkodissa ollaan täysin tietoisia asiasta. Mutta katsos kun tytöllä kuitenkin on koti ja vaatteet päällä eikä hän ole ihan luuranko (sen verran varmaan saa siellä tarhassa syötyä). Tytön äidin kanssa puhuminen ei auta, heillä on asiat huonosti.



Äiti vie tytön tarhaan eli saattaa ovelle ja hakee eli katsoo että tyttö tulee pois tarhasta, sitten hän on vapaa menemään.



Ehkäpä siksi juuri ruikutan, että asialle on varmaan kaikki voitava tehty, mutta mulla vaan ei oo sydäntä olla julma. Ei se tietty aina meille pääse, jos on jotain menoa tai ei muuten vaan sovi. Mut kun js mä nyt oon kotona eikä oo sen kummempaa tekemistä niin tulee itelle olo et no eiks se nyt sit voi olla täällä vähän aikaa.



Marisija-ap

tavallaan teet oikein mutta et sä silti ole vastuussa naapurin lapsesta

Nyt mä lähetin se kotiin. Annoin jääkaapista sellaisa ruokia mstä meidän lapset ei tykkää. Eihän siitä tavallaan kauheaa haittaa täällä oo, mä käivn kaupassa kun mies tuli kotiin ja tyttö oli yksin vaan leikkiny lastenhuoneissa. Mutta jotenkin vaan outoa että joku vieras lapsi täällä hengaa.

Nimittäin lapsihan ei mitenkään voi päästä ihan yksin sieltä tarhasta pois teille tulemaan...

kysessä on kuitenkin lapsi. Voihan olla, että päiväkodin henkilökunnan lisäksi olet perheinesi ainoita linkkejä tavalliseen elämään - ja voi olla, että sinun ja perheesi suuren sydämen vuoksi tuokin lapsi lopulta kasvaa itse eheäksi ihmiseksi ja muistaa teitä lämmöllä aikuiseksi kasvettuaan.



Voimia sinulle!

Toivottavasti ap:n kaltaisia ihmisiä olisi enemmän!

nykypäivänä on...näillä heitteille jätetyillä lapsilla.

Silti tuo jatkuva teillä ramppaaminen ei tule kuuloon. Voisitko jutella esim. tarhatätien kanssa tilanteesta, varovasti kysellä että kuinka tytöllä on asiat kotona? Onhan se jotenkin ilkeää tyttöäkin kohtaan olla " tekokohtelias" , koska tämä ei varmaankaan ihan oikeasti ymmärrä että häiritsee elämäänne. Yksi vaihtoehto tietysti on, että kiellät lapsiasi avaamasta ovea ja selität, että miksi. Julmaa, mutta luulisi ramppaamisen vähenevän... Tytön äiti ei välttämättä tiedä, että lapsensa juoksee saman ihmisen luona päivittäin eli voisitkos joskus esim. saattaa tytön kotiin ja jutella samalla äidin kanssa? Ei muuten, mutta 3 annosta muroja/päivä alkaa jo tuntumaan lompakossakin ja onhan jokaisella perheellä oikeus omaan rauhaan...

miten niin ei voida tehdä mitään? Kyllä lapsi voidaan huostaanottaa.

Ei tuollanen ap:n kuvaama meininki ole lähelläkään huostaanoton kriteereitä. Voihan sitä toki soitella vaikka minne, mutta tuskinpa tytön tilanne siitä kovin muuttuu. Parasta varmaan on antaa tytön tulla leikkimään ja antaa sapuskaa, jos siitä ei kerran kohtuutonta vaivaa aplle ole. Oman jaksamisen mukaan tietysti.



Itse olin tuollainen lapsi. Hengailin kyläpaikoissa, kun kotona oli hirveää. Toden totta, olen parille perheelle ikuisesti kiitollinen, että sain olla heillä illat, viikonloput ja loma-ajat vielä teininäkin. Antoivat ruuat ja pitävät " kuin ihmistä ikään" . Nyt itse kun on aikuinen, tuntuu aivan uskomattomalta, että viitsivät. Kiitollinen olen, heiltä sain esimerkin ja eväät normaaliin elämään ja koetan omassa elämässäni olla yhtä avarasydäminen kuin he olivat minua kohtaan.



Käyn heitä lapsineni tervehtimässä tuliaispussukoiden kanssa aina kun entisillä kotiseuduillani liikutaan ja laittelen kortteja monta kertaa vuodessa todella lämpimin ajatuksin. Nämä ihmiset eivät varmasti itse edes tajua, miten merkittävä rooli heillä on ollut elämässäni, vaikka olen koettanut sitä heille valottaa. Ja vaikka yhteys ei muodostuisikaan näin pitkäksi kuin minulla on - toivottavasti ei, ap:ta ajatellen...- niin sillä leikkirauhalla ja ruuansaannilla saattaa olla tosi tärkeä osa sen lapsen " normaalina" säilymistä.

Kuivaa leipää antaisin, voita päälle, jos se ei kelpaa, silloin ei ole nälkäkään. Kun meillä ramppaa naapuruston poikia, kysyn oletteko nälkäisiä, haluatteko leipää. Eilenkin yksi vesseli sanoi etten ota leipää, mutta anna vanukas (oli käynyt jääkaapilla kurkkimassa) Sanoin ettei muuta ole tarjolla, niin pojalla ei ollutkaan nälkä..

ei vaikuta esim. aliravitsemuksen uhka?

ja minulle oli järkytys nähdä yläasteella ensimmäistä kertaa miten yhden kaverini koko perhe istui yhdessä syömässä, ja äiti oli laittanut ihan oikeat ruoat.

Minutkin pyydettiin syömään ja muistan sen yhä.



Samainen ystävä opetti koulussa minulle miten haarukkaa ja veistä käytettiin.



Itse en raaskisi lähettää lasta pois vaan pyytäisin varmaan yökylään usein...

Kun tiedän miltä tuntuu olla nälkäinen lapsi jota kukaan ei halua :(

Hän ei tule teille pelkästään syömään, vaan oikeasti hakemaan sulta turvaa ja aikuisen huomiota, jota ei muualta saa. Teidän koti on varmaan sille se ainoa turvapaikka. Olet tytölle paljon, paljon tärkeämpi kuin koskaan voit kuvitellakaan.



Ymmärrän hyvin, että välilllä ärsyttää, eikä sinun asiasi ole tytöstä huolehtia. Kun tuntuu, että et jaksa voit sanoa lapselle, että tänään meille ei sovi tulla. Toisaalta ymmärrän hyvin, että tuollaisen pienen reppanan kieltäminen on hankalaa.



Joka tapauksessa mielestäni on hienoa, että olet ottanut hänet kotiisi. Syöttänyt ja antanut huomiota. Lapset ovat siitä ihania, että hakevat väkisin sen mitä tarvitsevat. Valitettavasti hänen pitäisi tämä kaikki saada kotoa mutta kymmenet tuhannet lapsemme eivät sitä kotoa saa.