Milloin tajusitte olevanne perheen syntipukki?

Mä olen nykyisessä perheessäni syntipukki. Äitiä syytetään milloin mistäkin, aina mä olen hävittänyt tavarat tai muuten vaan pilannut kaikkien elämät. Mieheni on se suurin syyttelijä, etenkin jos lähden viettämään omien kavereitteni kanssa. Kuulemma hylkään oman perheeni. Onko mikään ihme edes jos niin teen? 😅

Koen olevani inhokkilapsi, siskoni on mielestäni suosikki. Minulta on myös vaadittu eniten, esim. käytöksen suhteen. 

Jo lapsena.... sain lopuniän traumat.

Haluaisin tietää:/ tuntuu ettei ole oikein mitään todisteita enkä haluaisi olla ilkeä äitiäni kohtaan turhaan. Vähän luulen, että tällä hetkellä olen inhokki ja syntipukki. Ja epäilen, että minua verrataan samaa sukupuolta olevaan sisareen. Mutta luulisin myös, että tämä kuvio on äitiini kohdistuneen voimakkaan manipuloinnin tulosta.

2,5 vuotiaana. Perheessä oli nepsyä, köyhyyttä, ns. odottamattomia kuolemantapauksia, eli vanhuksia joiden ei uskottu kuolevan, muutto purkutalo-olosuhteisiin  ja yllätysvauva. Ja suht koht sekavaa elämää. Rangaistuksia.

Kun tästä oireili, se meni neuvolassa uhmaiän ja mustasukkaisuuden piikkiin. Viimein psykiatrit sanoivat, että vika on muualla kuin lapsessa. Mitään ei silti tapahtunut. 

Onneksi välillä oli hyviä päiviä. Oli myös kulttuuria ja taidetta, joista iso kiitos.

Usein nämä roolit on tiedostamattomia ja ylisukupolvisia.

Kuusi vuotta nuorempi veli on Kingi. Minä olen luuseri. Kasvoin perheessä, jossa minua ei koskaan kannustettu. Veljeäni taas kuskailtiin futikseen ja jääkiekkoon. Nykyään äiti ihmettelee, miksi en käy niin usein.

Siinä vaiheessa kun naapurin ukko syytti minua ja kaveriani kylillä riehuvasta mökkimurtojen aallosta.

Olimme 8 ja 9 vuotiaita.

Vasta ollessani neljän kympin nurkilla äitini alkoi uskomaan, että minäkin ehkä osaan jotain. Jollain tavalla tämä on nurinkurista, kun olen aina kuitenkin koulussa menestynyt ja ikäni työelämässä ollut.

Sitä ennen se oli aina silleen, että jos oli joku pulma johon ehdotin korjausta, äitini oli silleen et "aha, no mä kysyn sun isoveljeltä x ja isoveljeltä y" (jotka ovat noin 10v minua vanhempia.

Käännekohta oli siinä, kun rakennutin omakotitalon, jossa itse tein maatyöt, viemäröinnin ja yleensäkin projektinjohdon. Kaiken laina-asioista tontin hankintaan, rakennusluvasta vastaavan mestarin hommiin.

Talo valmistui ajallaan ja muutaman prosentin toleranssilla suunnitellusta budjetista. Ennen projektin alkua, kaikki kummittelivat että "sata tonnia kannattaa aina varata ylimääräistä, jotain kuitenkin sattuu".. ei sattunut.

M41