Lue keskustelun säännöt.
Meidän sairas avioliitto...
21.03.2007 |
jossa minä ole se heikompi osapuoli. Mies tekee töitä 8-16, ei ikinä ylitöitä. Minä olen kolmen lapsen kanssa kotona. Suoritan arkea, vien lapset joka päivä puistoon, pesen pyykkiä, järjestelen, siivoan. Ruokaa olen laiska laittamaan. Monesti olen miehen töistä tullessa syöttänyt lapset ja itseni edellispäivien tähteillä. Ja mies saa alkaa laittaa uutta ruokaa. Mutta se, mikä tekee liitostamme sairaan, on yhteisen ajan ja seksin puute. Lapsista ei ikinä saa rauhaa. Joten minä otan aina välillä sitä rauhaa...surffaan netissä ja juon siideriä. Jos yritän olla miehen kanssa, olen keskellä hälinää, ei se onnistu 6kk, 2-v. ja 3-v. poikahälinän keskellä. Molemmat käydään pari tuntia viikossa urheilemassa. Mutta minä vain otan tätä omaa extra-aikaa linnoittautumalla työhuoneeseen, kun en enää jaksa. Minä olen näiden kanssa viikon joka ikinen päivä....
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole vain onnellinen siitä, että miehesi ei tee pidempää päivää ja antaa sinun todellakin linnoittautua työhuoneeseen...
Itselläni oli vähän erilainen tilanne, mies kun ei laittanut tikkua ristiin sen suhteen että olisi ollut edes vartin lasten kanssa ulkona " en mä jaksa, mä olin niin pitkään töissä" ja sitten saattoi jopa linnoittautua itse makkariin ja ottaa pienet päikkärit...
Hankkikaa lapsenvahti ja lähtekää teatteriin, syömään ja vaikka yöksi hotelliin. Piristää kummasti.
Olen aivan kuitti 3 pienen lapsen hoitamisesta. Mies jää väkisinkin unohduksiin. On vain se ihana tuki ja turva, kun ene enää itse jaksa. 2- ja 3- vuotiaat pojat saavat aikaan aivan käsittämätöntä tuhoa... Ja vauva imee yhä rintaa... Ala nyt tässä sitten vielä miellyttää miestä. Pienet lapset eivät selviä ilman apuani ja voimat menee niihin. Mies selviää kyllä...kunhan ei ota avioeroa romantiikan puutteesta...huoh...
Mitä olet tehnyt teidän parisuhteen hyväksi viimeisen kuukauden aikana?