Lue keskustelun säännöt.
Ovatko päiväkotien makeat välipalat todella ihan ok juttu?
21.03.2007 |
Mä alan kyllä todella ihmetellä tätä makeiden välipalojen määrää. Tämän viikon välipalalista on seuraavanlainen: kiisseli, suklaavanukas, pannukakku hillolla, pulla ja makea mangovaahto.
Tänään olin välipala-aikaan hakemassa ja oli tuo pannukakkupäivä. Tarjolla oli myös näkkäriä ja makkaraa, mutta sitä tarjottiin tämän pannukakun jälkeen eli suurinosa jätti sen syömättä.
Mistä ihmeestä on kysymys, kun joka päivä syötetään tällaisia herkkuja? Meillä tällaiset välipaloja syödään kotona joinain erityisinä päivinä, mutta ei todella joka päivä. Mihin lapsi tarvitsee näitä herkkuja? Miksi ei voida antaa jotain normaalia välipalaa?
Kommentit (59)
Vierailija:
Voikkarikaan ei välttämättä ole kovin terveellinen, ellei ole täysjyvää ja ilman kovia rasvoja kuten juustoa, margariinia.
Suomessa margariineissa ei ole juuri transrasvoja, joten esim. Keijut yms. ovat täysin pehmeitä kasvipohjaisia rasvoja.
Lisäaineita niissä kyllä on, mutta ei kovia rasvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä, joka arvostelit esim. pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä; ensinnäkin pähkinöissä on hyvälaatuista rasvaa ja vaikka kuivatut hedelmät ovat samanlainen kaloripommi kuin karkit, molemmat ovat taatusti fiksumpia välipalavaihtoehtoja kuin kaikenmaailman mehukiisselit ja pullanpalat!!
Vispipuurokin on paljon parempi kuin kiisseli, jo pelkkien ravintoarvojensa perusteella..! Puurokeskustelusta tuli mieleeni, että minusta voisilmän hyväksyy vielä mutta hilloa puuroon?? Saati (sokeri)muroihin?? :o
perunoita ja pistellessäsi niitä raakana poskeesi. Ettei kukaan vaan pääsisi lisäämään niihin mitään.
Meillä on vain perjantaisin makeaa välipalaa: lettuja tai pannukakkua tai pullaa ja mehua. Muina päivinä leipää, hedelmiä, leikkeleitä, juureksia, mannapuuroa...... Aamuisin lapset syövät puuron ILMAN sokeria ja aina välipalajuomana maito. Onneksi tämä ryhmä rakastaa vihanneksia ja hedelmiä :)
Syömme tavallista perus kotiruokaa, paljon kasviksia jne. Välipalalla tekee mieli makeata ja sitä nyös otamme. Ja syömmekin sen iloisella mielellä kun ei tarvitse ryppyotsaisena vahdata jokaista suupalaa kuten jotkut terveys terroristit tekee =DVierailija:
Vierailija:esim keksejä, pullaa jne ja lapset juo mehua. Ovat ennen tätä saaneet jo yhden välipalan tarhassa ja toinen siis kotona neljän aikaan. En ole jaksanut stressata asialla, koska ollaan hoikkia koko perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvältä tarjoamasi välipalat. Varmasti lapset jaksavat iltapäivällä hyvin noilla eväillä. Ja mukava juhlistaa viikonloppua herkuilla :) Olisipa päiväkodeissakin näin.
Aika huono tekosyy mättää sokeria naamaan, että on kumminkin hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hölmöä kuvitella että rusinoiden sokeri olisi jotenkin terveellisempää. Ei ole olemassa terveellistä sokeria. Sokeri on myrkky ja se on helppo tarkistaa hakemalla tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Aika huono tekosyy mättää sokeria naamaan, että on kumminkin hoikka.
Sitäpaitsi sokeri vanhentaa ihoa! Ihan lehdestä olen lukenut ja käytännössä todennut. Aina kun tekee mieli mättää sokeria naamaan ajattelen normaalipainoista kaveriani, joka syö järkyt määrät pullaa, keksejä, jäätelöä ja niin edelleen. Hän on sitä tyyppiä, joka ei vissiin liho ollenkaan. Mutta kyllä se sitten myös näkyy naamasta, ei voi todellakaan sanoa että on hehkeä iho ja rypyissä löytyy! Ja juu, ei polta.
Kyllä silloin voi syödä jotain makeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tuo välipalahan on sama kuin aikuisten iltapäiväkahvi.
Kyllä silloin voi syödä jotain makeaa.
En minä ainakaan vedä joka päivä iltapäiväkahvillajotain makeaa..
Ja sitten kun kasvavat aikuisiksi ja lähtevät omilleen.. Onpas kaikki herkut hyviä!!
Järkevämpää on opettaa luonnollinen suhde sokeriin.. Joka päivä vaikka vähän.. Mieluummin kuin järkyttävä määrä kerran viikossa.. Tai ettei koskaan saa mitään..
Meillä pikkuneiti on oppinut jo tämän suhteen herkkuihin.. joskus otetaan joskus ei.. Ja joskus yllätetäänkin ostamalla herkkuja ja joskus tuttuna päivänä ei edes muisteta ostaa!!
Eli kun opetatte ne kakaranne olemaan kokonaan erossa sokerista, oppivat siihen, että se on kiellettyä.. Mutta jos muut lapset sitä tekevät..........
Ja jos opetatte syömään vain yhtenä päivänä kamalan määrän tulee niistä näitä ahmijoita.. Kun yhtenä päivänä opetellaan tankkaamaan viikon herkut, kun ei sitä muuten saa..
Ja sitten nää.. Huh.. Kuulostaa niin helvetin tekopyhältä joku sunnuntaisin meillä on vain jälkiruokaa.. ARGH!! Kamalaa elämää tommonen, että sunnuntaista tehdään oikein kalkkis ja väkinäinen päivä.. Parempi olisi opettaa lapset nauttimaan sunnuntaista sillä vanhempien läsnäololla ja yhteisellä ajalla kuin sillä, että silloin saadaan pikkasen kiisseliä..
Yrittäkääpäs miettiä mistä nää kaiken maailman syömishäiriöt johtuu?? Just siitä, että kotona opetetaan, että se on pahaa, mutta kun se on hyvää..
Sama asia kun lapselle sanoo, kiinnostuksen seksuaalisuutta kohtaan herättyä, että se on väärin ja rumaa.. Sen asian kanssa taistellaan koko elämä sitten!!
Terveisin: tiukkapipoisen " vain appelsiinikiisseliä ilman sokeria välipalaksi ihmisen" , aikuisena ylipainoinen herkutteleva, lapsi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja sitten kun kasvavat aikuisiksi ja lähtevät omilleen.. Onpas kaikki herkut hyviä!!
Ensinnäkin eihän sitä sokeria tarvitse eikä saa karkkipäivänäkään tai muutamana herkkupäivänä viikossa vetää mitään järkkyjä määriä. Vaan ihan normaalin määrän.
Ja luulen, että tuo kaikenlaisen syömisen överiksivetäminen on tunnepuolen ongelma, ei makean säännöstelyn. Tuttavani, yli kolmekymppinen mies ei saanut tippaakaan sokeria ennen kuin täytti kolme ja siitä eteenpäinkin kotona vähän. Seuraus, vielä tänä päivänäkiin 0 reikää. Ja tyyppi on normaalipainoinen.
Meillä kotona sai makeaa rajoituksetta. Minulla on melkoisen mädät hampaat, joista en todellakaan ole kiitollinen. Nuorena olin normaalipainoinen, kun loptetin sokerin jokapäiväisen syömisen minusta tuli todella hoikka (ah, kumpa saisin ne ajat takaisin), ja nykyisin olen samassa kategoriassa kuin sinä eli tunnesyöppö. Ja ylipainoinen.
Luulen, että päivittäisen makeansyönnin yksi ongelmista on siinä, että ne joilla on muuten taipumusta lihomiseen ja toisaalta taas jo lapsena tunnesyöpöt kärsii siitä. Kyllähän näitä todella pulskia lapsia näkyy jokapuolella. Varmasti jatkuvalla makeansyönnillä on asian kanssa tekemistä.
Meillä nimittäin oli iso perhe.. Ja jos jotain ostettiin se piti jakaa sitten moneen osaan..
No siinäpä oppii lapsi pitämään puolensa.. Ja aina kun vähänkin jotain sai piti naama tunkea täyteen kun sitten ei taas saanut TOOOSI pitkään aikaan mitään..
Eikä se synnytä reikiä, että syö sokeria välipalalla.. vaan se, että yleensäkin syö koko ajan..
Minulla on nolla reikää ja hammaslääkärissäkin vierailu kestää 5 minsaa kerrallaan..
Ei ole kyse minun kohdalla tunnesyöpöttelystä vaan siitä, etten ole oppinut koskaan siihen, mikä on normaalia.. Syön sitä kuin se maailmasta loppuisi..
Tunnemyrskyssä ollessani, ruokahaluni katoaa tyystin ja herkut eivät voisi vähempää kiinnostaa..
Ja vaikka olisikin tunnesyöppö.. Se pitää lapsena opettaa juurikin siihen, että mikä on paljon ja mikä vähän.. tunnesyöpöllekin riittää sitten huomattavasti vähemmän tuomaan sen hyvänolontunteen kuin se, että on oppinut aina olemaan ilman ja surussaan ahmii ja saa itselleen aina vaan huonomman olon kun tietää kuinka väärin se hyvän syöminen on!!!
Joten.. jos sallii itselleen herkuttelun silloin kun mieli tekee, oppii myös tunnistamaan tilanteet, joilloin ei todella sitä herkkua halutakaan.. Ja lisäksi oppii hallitsemaan sitä määrää mitä syö..
Ei 10 grammaa karkkia päivässä syö kenenkään hampaita tai lihota kenestäkään palloa.. Vaan juurikin se, ettei ole oppinut hallitsemaan määriä ja sitä, ettei sitä syödä koko päivää!!
Karkki kaapista sillon tällöin ja se, että lapsi oppii sen, että se ei lopu ja että sitä saa kyllä kun on sen aika, on paljon parempi!! Ja lapsi oppii itse huomaamaan, että kaapissa karkkia on, mutta eipäs niitä tarvitsekaan syödä kun siellä ne on sitten kun seuraavan kerran haluttaa!!
Olemme mieheni kanssa tästä loistava esimerkki!! Miehen kotona on aina ollut tarjolla pullaa ja karkkia.. Hyvin harvoin hänellä todella haluttaa ja silloin kun haluttaa, syö hän ehkä kaksi kolme karkkia ja se on siinä.. Meillä taas karkki oli viimeiseen asti piilossa ja tuntuu koko ajan, että se sieltä kaapista katoaa jos en sitä syö!!!
Juhlissakin lapsemme oli ainoa, joka jatkoi leikkejään vaikka muut lapset pyörivät herkkupöydän ympärillä.. Kävi välillä kysymässä, että koska me otetaan ja meni jatkamaan leikkejä.. Sitten söi muutaman karkin ja vähän kakkua ja painui takaisin leikkimään!! Muut lapset pyörivät kuin herhiläiset pöydän ympärillä ja voinkuivat jos mitäkin..
No.. Tämä nyt on meidän tapamme.. Tehkää te lapsistanne mitä haluatte..
Meillä oli jopa ranskanleipä niin myrkky ettei sitä saanut edes maistaa!
Aloin jo ala-asteella ostamaan päivittäin salaa karkkia ja nykyään en paljon muuta viitsi syödäkään kuin sokerisia, rasvaisia ja suolaisia herkkuja! Olen silti hoikka, koska en loppujen lopuksi perusta paljon koko syömisestä. Toteutan lapsuuteni unelmaa siitä että ruokailun voisi hoitaa pillereitä popsimalla. Niin suuren vastenmielisyyden syömistä kohtaan ne pahat terveyspöperöt saivat aikaan!
Vierailija:
Aika huono tekosyy mättää sokeria naamaan, että on kumminkin hoikka.
Ei diabetes tuu sokerin syönnistä, rasva on pahempi vaaratekijä!
Kohtuus kaikessa. Kiisselithän on ihan hyviä välipaloja. Siis meillä ainakin syödään melkein päivittäin. Omista marjoista vähäsokerisena keitetty. Hulluahan se on ostaa kalliita, säilöntäaineita täynnä olevia ulkolaisia hedelmiä kun itellä pakastin tursuaa. Samahan se on päiväkodissa. Suomalaiset marjat kunniaan. Samoin suklaakiissseli itsetehtynä ihan OK. Jos puuro menee alas hillolla tai sokerilla höystettynä, niin hyvähän se on. Ei siihen kukaan kuole noin pieneen makeanmäärään. Löysätkäähän vähän pipoanne:)
Olen samaa mieltä. Itse en ole tosin terveysterroristin lapsi, paremminkin päinvastoin. Lapsuudenkodissani oli (ja on edelleen) makeaa tarjolla aamulla, päivällä ja illalla (sekä lisäksi jälkkärit monesti). Pulla ja muut leivonnaiset eivät siis olleet mikään ekstrajuttu kodissani. No liika on liikaa, omassa kodissani lapsi saa makeaa silloin kuin aikuisetkin saa, eli ehkä kerran päivässä. Meillä on periaatteena, että kaikkea tarjolla olevaa herkkua saa ottaa, mutta vain yhden annoksen (yksi keksi, yksi kakkupala jne). Sama periaate oli lapsuudenkodissani ja se oli mielestäni järkevää. Nyt aikuisena en oikeastaan koskaan syö ylenmäärin herkkuja, kohtuus riittää. Minusta asia on niin, että jos makeaa saa päivittäin vähän jossain yhteydessä, se ei ole mitään ihmeellistä, jota sitten kiskotaan tilaisuuden tullen älyttömästi.
Ovatkohan terveysterroristien jälkeläiset juuri niitä, joilla ei ole mitään rajaa syömisen suhteen juhlissa ja muissa tilanteissa, joissa herkkuja on enemmän tarjolla.
Ethän tosissas vertaa rusinoita ja karkkeja toisiinsa. Rusinoissa fruktoosia, karkeissa sakkaroosia. Karkkien ravintoarvo 0. Jos haluaa makeaa lapselleen antaa ovathan rusinat kuitenkin aika paljon parempi vaihtoehto.