Seksikäs-Suklaa menetti äitinsä äkisti viimeisessä puhelussa äiti kutsui laulajaa hassulla lempinimellä

Miksi maahanmu uttajataustaiset miehet kykenevät puhumaan äitinsä tärkeydestä ja elämän arvoista, mutta suomalaiset miehet vain mutisevat jalkapallosta ja lihakeitosta?!

Tässä on taas yksi esimerkki siitä, kuinka vahva äidin rooli kantaa mutta ei suomalaisessa kulttuurissa, jossa tunneilmaisu tukahdutetaan ja pojista kasvatetaan mykkiä möhkäleitä. Seksikäs-Suklaa puhuu kauniisti äidistään, käy terapiassa, miettii elämänsä tarkoitusta ja lopettaa alkoholin.

Kuinka moni suomalainen mies tekee saman ennen kuin on liian myöhäistä?

Nyt kysyn suoraan: kasvatammeko me äidit Suomessa poikia, jotka eivät koskaan opi puhumaan tunteistaan ja siksi päätyvät yksin, vihaisina, viinapullo kädessä? Onko meidän kulttuurimme ongelma juuri se, että ÄIDITKIN antavat poikien sulkeutua ja katoavat ruudun taakse, kun pitäisi opettaa EMPATIAA ja SANAT?

Jakakaa kokemuksenne: Oletteko te saaneet omat poikanne puhumaan oikeista asioista? Vai kasvatetaanko Suomessa edelleen "kovia jätkiä", jotka itkee vasta haudassa?