tulipas paha mieli tänään:( lapseni käytös APUA

Lapsi harjoittelee kielen rakenteita. Äitini kertoi minun tehneen tuota lapsena itsekseni, ja normaali ihminen olen ja kielellisesti verrattain lahjakas. Tällä piirteellä ei siis välttämättä ole tekemistä muiden oireiden kanssa.

tänään juur tossa noin 1h sitten kysyin lapselta että miksi et voi totella ja kuunnella mitä sinulle sanotaan.kun ei aina ole kivaa suuttua ja menettää hermoja. vastaus oli se johtuu sun masusta..

ahdistaa vaan niin paljon tuo käytös että haluan siihen apua ennenkun hän on opettanut velnsäkkin tuollaiseksi:(





-ap-

Mun erityislapsella oli just tuota kaikupuhetta tuon ikäisenä ja kovia raivareita ja löi (edelleen äkkiarvaamatta saattaa lyödä vaikka nyt 5 v). Puhe oli kuitenkin jo pienenä selkeää. Me saatiin neuvolasta lähete lastenlääkärille 4 v iässä ja tutkimukset aloitettiin.

Tulee mieleen myös erään tutun lapsi, jonka puhe oli hyvin pikkuvanhaa ja selkeää melko pienestä ja hänellekin diagnosoitiin asperger-tyyppisiä piirteitä. Ymmärtämisessä saattaa olla vaikeutta, vaikka puheen tuotossa ei olisikaan! Siihen tarvitaan ammattilaisen arvio, itse et äitinä sitä osaa arvioida, vaikka lapsesi asiantuntija toki muutoin oletkin. :-) Esim. juuri asperger-lapsille (en siis sano, että teidän lapsenne olisi asperger!!) on tyypillistä erityislahjakkuudet ja "pikkuprofessorimaisuus" eli lapsi on hyvinkin älykäs ja puhuukin varsin pikkuvanhasti ym., mutta sosiaalisella puolella "mättää". Ei esim. osaa lukea muiden kehonkieltä, ei ymmärrä vertauskuvia tai vitsejä jne. eikä aina ohjeitakaan...



Hakeudu ihmeessä jatkotutkimuksiin! On varmasti lapsellekin rankkaa tuollainen! On hyvä saada "pyörät pyörimään" ajoissa jo kouluakin ajatellen, JOS jotain erityistuen tarvetta löytyy. Jos taas ei löydy, niin hyvä niin.



Jaksamista koko perheelle!!

sori, ei ole mitään vinkkiä antaa, mutta mä olisin kyllä kiikuttanut lapseni jo aikoja sitten tutkimuksiin!!!! Ilmeisesti kuitenkin itsekin tajuat, että tuo ei ole normaalia.

asperger/adhd-tyyppiseltä käytökseltä. Tosin nuo neurologiset ongelmat alkavat yleensä näkyä vasta 5-vuoden iässä ja sitä ennen ei diagnoosia edes saa. Kysy perheneuvolasta apua. Pyydä päiväkodista kirjallinen arvio lapsesta, jolla mahdollisesti pääset hieman nopeammin perheneuvolaan. Me odotettiin vuosi ja se oli yhtä tuskaa.

tai muuten tulee ongelmia. 3v. on vielä hyvin pieni, eikä sitä voi laittaa vastuuseen sanomisistaan, ja ilmeisesti ap:n perheessäkin on nyt löytynyt syntipukki, onnea vaan teille. Oletko ap. yhtään miettinyt aloitustasi? Annatko todella tasapuolisesti huomiota, puhumattakaan positiivista huomiota esikoisellesi? Voisin yrittää ymmärtää aloitustasi jos molemmat lapsesi olisivat 10 vuotta vanhempia.

että jos ongelma jatkuu noin pahana, olisiko sinun mahdollista saada lapsesi eri ryhmiin päiväkodissa? Pikkuveli voisi hyötyä siitä kovasti.

Meillä on pojalla aivan samaa päiväkodissa ja nyt käytiin yksityisellä arviossa. Lapseni (just 4v) on erityislapsi ja diagnoosi on todennäköisesti asperger. Hän tulee saamaan puhe- ja toimintaterapiaa sekä avustajan päiväkotiin.



Tsemppiä! käykää keskustelemassa pojan asioista ammattilaisten kanssa, helpotat näin lapsesi ja hänen kanssaan toimivien ihmisten elämää.

tänään juur tossa noin 1h sitten kysyin lapselta että miksi et voi totella ja kuunnella mitä sinulle sanotaan.kun ei aina ole kivaa suuttua ja menettää hermoja.

-ap-

Tässä kysymyksessä on jokseenkin kaikki vialla, vaikka voin kyllä kuvitella, millaisessa tilanteessa olet sen suustasi päästänyt ja miten väsynyt ja epätoivoinen olet ollut.

mutta ensinnäkin, jos lapsesi todella on as tai adhd tai ylipäänsä alle kymmenen (joissain tapauksessa alle 80), niin hän ei edes ymmärrä, mitä kysyt. Hän on mielestään kuunnellut ja totellut parhaan kykynsä mukaan - tosiasiassa hän on elänyt omassa pikku maailmassaan jaymmärtänyt sieltä käsin ihan väärin, mitä sinä häneltä haluat - mutta siis teoriassa yrittänyt kuunnella ja tehdä niin kuin sinä halusit. Niinpä oikea kysymys ei kuulu, mikset sinä kuuntele ja tottele, vaan "mitä sinä luulet, että tässä tilanteessa piti tehdä? Miksi niin luulet? miksi niin olisi pitänyt tehdä?" ja sitten selitys että "Voi kulta pieni, nyt on tullut väärinymmärrys, äiti yritti selittää että pitää tehdä näin ja näin pitää tehdä siksi että." TÄmä ei valitettavasti ole mikään helppo 5 minuutin keskustelu, mutta JOS lapsi on as niin se on ainoa mahdollinen tapa ja jos lapsi ei ole as niin tuskinpa siitä silti mitään haittaa on. Ja sitä keskustelua ei kannata käydä silloin kun teillä on se katastrofitilanne päällä, vaan vasta hetken päästä kun lapsi on rauhoittunut. JOS se on as, niin sillä on siinä katastrofissa aivot niin lukossa, ettei se yksinkertaisesti KYKENE puhumaan tai kuulemaan tai ymmärtämään tai keskustelemaan mitään. Eikä se hengähdysaikakaan yleensä tee pahaa normaalille lapselle tai aikuisellekaan, mitä sinun lapsesi todennäköisesti on ja tulee olemaan. Et itsekään vihaisena ymmärrä kokonaisuutta muiden kannalta yhtä hyvin kuin sitten kun olet hetken rauhoittunut ja ajatellut asiaa.

Toinen vika kysymyksessä on, jos lapsi on as (ja jos lapsi on ylipäätään alle kouluikäinen, että kuunteleminen ja totteleminen ovat ihan abstrakteja käsitteitä. Ei as-lapsi eikä ehkä alle kouluikäinen lapsi ylipäänsä vielä osaa eritellä mitä ne tarkoittavat. Kysy mieluummin että miksi teit noin ja noin (sotkin pöydän/löit kaveria). Tai vielä mieluummin sano että "Hei, nyt pidät sen ruoan siinä haarukassa ja viet vain lautaselta suuhun, et mihinkään muualle - jos et syö niin jätät sen siihen lautaselle!" tai "Hei pysypäs vähän kauempana siitä petteristä niin te molemmat mahdutte siihen leikkimään ja anna sen Petterinkin ajaa pikkuautollaan siinä samalla radalla!." JOS lapsi on as, hän ei ole tottelematon ja ilkeä tahallaan, hän ei vain tiedä, mitä tekee eikä, mitä hänen pitäisi tehdä. Opasta sinä, ja opasta niin konkreettisesti ja suoraan kuin mahdollista.Vanhemmaltakin tosin menee pari vuotta ymmärtää, kuinka konkreettisesti toista on opastettava. Eikä siitä opastamisestakaan ole haittaa, jos lapsi onkin normaali - kuten hän todennäköisesti on.

Kolmas vika kysymyksessa on se, että kun lapsi on häiriökäyttäytynyt jo jonkun aikaa, hän on saanut negatiivista palautettakin jo jonkun aikaa. "Mikset sä ikinä voi..." tyyppiset kysymykset ovat lisää negatiivisuutta ja niistä on ihan yhtä vähän hyötyä lastenkasvatuksessa kuin nalkuttavan parisuhteen parantamisessa. SAno sen sijaan ihan suoraan että "sinun pitää tehdä näin".

Ja vielä yksi neuvo: JOS teidän lapsi sattuisi todella olemaan as, niin siinä kuulemisessa ja ymmärtämisessä on oikeasti ongelmia. Kyse ei ole kuuntelemisesta, vaan kuulemisesta. Lapsi on ihan toisella planeetalla ja miettii omiaan, eikä kuule, vaikka yrittäisikin kuunnella, koska ne omat ajatukset tulevat - hän pystymättä sitä estämäänkään - väliin. SINÄ se sijaan voit auttaa lasta kuulemaan. Minä puhun omalle lapselleni näin, kun haluan varmistaa, että hän kuulee ja ymmärtää tärkeän asian: Panen käteni hänen olkapäilleen ja katson silmiin. As-lapset eivät aina pysty katsomaan sinua silmiin, mutta katso sinä häntä ja pyydä että hän katsoo niin lähelle kasvojasi kuin pystyy. Sitten vasta puhu. kosketus pitää hänen huomionsa sinussa. Puhu selkeästi, hitaasti ja kaikkea kuvaannollista tai moniselitteistä välttäen. Varmista, että hän ymmärsi. Jos mahdollista, pyydä häntä toistamaan se omin sanoin (se ei kyllä kovin usein onnistu, sillä "toista omin sanoin" tai "kerro omin sanoin" tai jopa "kerro kuvasta" on jotain ihan mahdotonta muutenkin, täysin siitä riippumatta, onko juttu ymmärretty vai ei. ).

On vain levoton eikä pysty keskittymään. Eli voi häiritä opetusta.



Tuttavallani dysfaasia lapsi ja hän helposti mukiloimassa toista, myös tuota kaikupuhetta. ei tajua asioita jne

Huippuhyvä joka tapauksessa.



Suurin osa ihmisten välisistä ongelmista johtuu ongelmista kommunikaatiossa.

Hän puhuu ja artikuloi todella selvästi mutta hänen on vaikea ymmärtää puhetta. Siitä sitten seuraa häiriökäyttäytymistä. Hän ei ole agressiivinen mutta ei tottele. Nyt on käyty n. puoli vuotta puheterapiassa ja on saatu todella paljon apua. Nyt rinnalle alkaa vielä toimintaterapia. Hän teki juuri tuota että vastaa kysymykseen samalla kysymyksellä mutta ei saa vastattua itse kysymykseen. Voit kokeilla itsekin jotain toisia kommunikointikeinoja esim. piirrät! Ja pilko ohjeet todella pieniin palasiin. Esim. Heitä paita pois päältä, laita paita päälle jne. Ei niin, että "vaihda vaatteet". Ja rangaistus heti jos tekee jotain tuhmaa! Mutta yritäpä saada poikaa jatkotutkimuksiin. Meille ainakin sanottiin, että nyt on hyvät tulevaisuudennäkymät kun ollaan tarpeeksi ajoissa liikkeellä. Tsemppiä!

En yhtään ihmettele jos lapsellasi on kehityshäiriöitä! Onko rankaisuilla koskaan saavutettu yhtään mitään, kuulostat sadistilta, oikeesti.

Rangaistus ei ole sama kuin pahoinpitely. Meidän perheessä ei käytetä mitään sellaista. Meidän perheessä rangaistus on sama asia kuin jäähy!!! Jos tarvit rautalankamallin. Epäilen kyllä, että joku pöhlö taas palstailee...

Ei ole kokemusta tuollaisista tilanteista, kun ensimmäinen lapsi vasta masussa, mutta toivon silti että saatte apua mahdollisimman pian eikä arkielämän tarvitsisi enää olla niin hankalaa..



Kaikkea hyvää teille.

tää tuhmuus määritellään? Varmaan olis parempi vaihtoehto laittaa lapset päivähoitoon.

juttu ei ollut kopsattu, vaan omaa selitystä, joka pohjautuu omaan kokemukseen ja paljoon as-kirjallisuuden lukemiseen ja täkäläisen lastenpsykiatrian kunoutusvalmennuksen oppeihin.



Hyvä jos onnistuin olemaan jollekulle hyödyksi! Saa käyttää vapaasti!



terveisin 13