Rasittavat vanhemmat imevät kaikki mehut

Jotenkin huono omatunto avautua omista vanhemmista, mutta ei helvetti miten rasittavia he osaavat olla. Joku 23 tuntia jaksaa viettää aikaa heidän seurassaan ja sitten alkaa olotila olemaan sitä luokkaa, että alkaa miettimään itsemurhaa poraamalla itseään akkuporakoneella päähän. Eivät ole olleet aina tuollaisia, mutta jotenkin iän myötä tietyt piirteet ylikorostuneet valtavasti.

Jatkuva jokapäiväinen stressaaminen mitättömistä asioista ja niiden paisutelu. Samoja asioita jankataan kyllästymiseen asti, tulevia asioita, jotka tapahtuvat omalla painollaan suunnitellaan etukäteen, vaikka niihin ei olisi mitään osaa eikä arpaa. Jos ei ole mitään ajankohtaista, niin sitten jankataan vuosikausia vanhoja asioita. Syyttelevät toisiaan ja muita ihmisiä asioista, joita kumpikin myös itse tekevät. Jonkinlainen projisointi todella vahvasti läsnä käytöksessä.  Jotenkin vähän semmoinen fiilis, että kaikesta pitää löytää väkisin jotain sanomista tai huomautettavaa. Tietyllä tapaa ehkä hakevat konflikteja muiden ihmisten kanssa. Jos sitä itse näkee kilometrin päähän jonkun tulevan tapahtuman ja yrittää varoittaa heitä etukäteen mitä tuleman pitää, niin eivät ota kuuleviin korviinsa. Sitten kauhea itku, kun tapahtuu juuri niin kuin heitä etukäteen varoitit. Mitään luottamuksellista tietoa ei uskalla heille kertoa tai heidän kanssaan jakaa, koska kummallakin jonkinlainen ihmeellinen tapa, että eivät osaa olla hiljaa muiden asioista. Heillä pitää olla aina keskusteluissa jotain kerrottavaa ja mikä parempaa kuin kertoa omien lasten asioita kaikille, jotka niitä tahtovat kuulla. Eivät välttämättä edes itse tiedosta mitä tekevät.

Kumpikin äärimmäisen pihi tietyissä asioissa, mutta sitten kaikkiin omiin keräilyharrastuksiin löytyy jatkuvasti rahaa. Varmaan joku 100 000 euroa ovat käyttäneet vuosien varrella design lasiin, lp-levyihin ja kaikkeen vanhaan roinaan, jonka myyminen kestää vuosikymmeniä, jos siitä aikoo saada edes omat rahansa takaisin. Talo on täynnä vaikka mitä kamaa lattiasta kattoon. Tavara pitää saada, mutta kun se on saatu, niin se unohdetaan kokoelmiin keräämään pölyä. Mitään ei voi ostaa, eikä mistään oikein mitään maksaa. Kaikki pitää saada jostain puoli-ilmaiseksi ja tai sitten joku suvusta tekemään se halvalla. Kerran väänsin perukirjan, jonka teettäminen olisi maksanut 400500 euroa ja sain palkkioksi muistaakseni 20 euroa, ja kehotuksen olla tuhlaamatta kaikkea kerralla. Olen jotenkin kyllästynyt olemaan heidän ilmaisena apunaan ja aloin vuosia sitten keksimään tekosyitä, koska en nyt kehtaa suoraankaan kieltäytyä. Sama homma kaikkien sukujuhlien ja kissanristiäisten suhteen. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa.

Kummallakin keskivertoa suurempi eläke, mutta rahapulaa itketään aina ja vyötä on kuulemma kiristettävä. Sitten kun avaat heidän luonaan jääkaapin, niin se on aina täynnä herkkuja ja kummallakin parempi elintaso kuin keskiajan kuninkaalla, mutta silti asiat ovat huonosti. Juhlamokkaa voi olla 100 pakettia kaapissa ja pakastin täynnä jauhelihaa, mutta koskaan ei tiedä mitä voi tapahtuu. Ehkä eniten ärsyttää tietynlainen kuplassa eläminen. Muutamalle sisarukselleni keksivät vaikka mitä selityksiä heidän teoilleen ja touhuilleen, sen sijaan että myöntäisivät rehellisesti totuuden. Nämä selitykset alkavat olemaan sitä luokkaa, että alienit ovat kaapanneet nämä sisarukseni ja ottaneet heidän olomuotonsa, eikä sisaruksiani voi täten syyttää tapahtumista, koska alienit olivat asialla ja sisarukset viattomia.  Mentaaliakrobatia vedetty toiselle planeetalle mitä tulee sisaruksiini. En tajua mikä siinä on niin vaikea tiedostaa ja myöntää, jos joku on johonkin syyllinen, vaikka kyseessä olisikin oma lapsi.