tapaamisoikeudesta ja elatusmaksuista:

Tarinani Yksityiskohtia lapsen tapaamisoikeudesta ja elatusmaksuista:

Lapseni syntymän jälkeen äiti oli pitkään epävarma. Noin kuuden kuukauden ajan hän sanoi vuorotellen, että haluaa merkitä minut isäksi, sitten taas kieltäytyi. Sitten hän sanoi, että DNA-testi on tehtävä isyyden varmistamiseksi, mutta ei edennyt asian kanssa.

En ottanut yhteyttä, koska en ollut varma, onko lapsi minulle. Kuukausien jälkeen otin yhteyttä Lastenvalvojaan ja kerroin tilanteen. Sovittiin DNA-testistä, joka tehtiin virallisesti.

Isyyteni varmistuttua aloin toimia:

  Sovittiin aluksi Lastenvalvojan kanssa, että maksan 200 € kuukaudessa elatusmaksuja, mutta äiti ei hyväksynyt tätä summaa.

  Asianajajien välisen neuvottelun jälkeen korotin maksun 300 euroon, ja osapuolet hyväksyivät tämän.

  Käyntien osalta ehdotin aluksi tapaamista joka toinen viikko lapsen pienen iän takia, mutta äiti piti sitä riittämättömänä. Hyväksyin käynnit kerran viikossa.

Mutta ilmeni uusi ongelma:

  Äiti vaati, että tapaamiset järjestetään hänen kodissaan ja että hän on läsnä, mitä en hyväksynyt, koska suhteemme on jännittynyt ja hänen läsnäolonsa aiheuttaa ongelmia ja draamaa.

  Tarjosin, että tapaamiset voitaisiin pitää Lastenvalvojan järjestämässä tapaamispaikassa, jossa ammattilaiset ovat paikalla ja minä olisin lapsen kanssa yksin. Äiti voisi halutessaan olla eri huoneessa.

  Asianajajani lähetti tämän ehdotuksen virallisesti, mutta äiti ei ole vastannut siihen lainkaan.

Tämän jälkeen äiti on jättänyt vastaamatta asianajajani viesteihin elatusmaksuista ja tapaamisjärjestelyistä.

Äiti on tällä hetkellä Suomessa, mutta jos hän päättää muuttaa lapsen kanssa Viroon, mitä tapahtuu?

Mitä toimintatapaa suosittelisit?

Onko ainoa vaihtoehto hakea apua oikeudesta?