Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka tajusivat vasta aikuisena olevansa jäätäviä autisteja?
09.05.2025 |
Tiesin kyllä tottakai jo lapsena olevani sosiaalisesti jollain tapaa vajavainen ja arka, mutta olen tajunnut burgeri-tasoni vasta aikuisena. Lapsena luulin suurimman osan ongelmista johtuvan huonoista vanhemmista. On ollut ihan herättävää vaan verrata omia ajatuksia, kirjoituksia ja kokemuksia toisten vastaaviin täällä vauvapalstalla. Huomaa kyllä miten moni asia voikin minulle olla vaikeaa. Mikään ei tule luonnostaan.
Kommentit (23)
Ei kokemusta, mutta jäätävä autisti oli ihastunut minuun lukiossa. Lähetteli sähköpostiin kaikenlaisia rakkaustarinoita, joissa aina lopulta ampui minut aseella, koska en suostunut suhteeseen. Pari kertaa myös soitti ja löi luurin korvaan. Mitähän sillekin hihhulille nykyään kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olit oikeassa lapsena ja kaikki johtuukin huonoista vanhemmista. Ammattilaisillakin on vaikeuksia erottaa, kummasta on kysymys, vai ehkä molemmista.
Mitä jäätävä tässä tarkoittaa? Äärimmäist perseilyä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jäätävä tässä tarkoittaa? Äärimmäist perseilyä?
Sanattomaksi vetävä
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olit oikeassa lapsena ja kaikki johtuukin huonoista vanhemmista. Ammattilaisillakin on vaikeuksia erottaa, kummasta on kysymys, vai ehkä molemmista.
Todennäköisesti molemmista. Neurologiset ominaisuudet ovat periytyviä, joten oletettavasti sama asia on häirinnyt vanhempien hyvää vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin pitkään asioiden olevan muillekin edes jossain määrin yhtä vaikeita. Joo ei todellakaan.
Nyt kuuskymppisenä todettu autismi vasta ottaakin kierroksia, kun enää ei jaksa esittää ja teeskennellä. Ihan sama. Paitsi että enää ei pysty edes nukkumaan, kun pää on iltaisin niin kierroksilla. Lääkkeillä toki, ja tällä varmaan mennään hautaan asti. Toivottavasti ei tarvi enää kauan kitkutella täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin pitkään asioiden olevan muillekin edes jossain määrin yhtä vaikeita. Joo ei todellakaan.
Tämä.
Pääsin 40+ testeihin ja aspergerhän sieltä tulla napsahti. Selittää paljon, koulukiusatuksi joutumisen etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olit oikeassa lapsena ja kaikki johtuukin huonoista vanhemmista. Ammattilaisillakin on vaikeuksia erottaa, kummasta on kysymys, vai ehkä molemmista.
Todennäköisesti molemmista. Neurologiset ominaisuudet ovat periytyviä, joten oletettavasti sama asia on häirinnyt vanhempien hyvää vanhemmuutta.
Autistisen henkilön toinen vanhempi vähintään on usein myös autisti. Autistinen vanhempi ei ole tahallaan huono vanhempi. Siis sillä tavoin, mitä voisi toiminnassaan muuttaa, jos korjaisi asennettaan ja prioriteettejaan. Neurotyypilliset vanhemmatkin edustavat hyvin monenlaista vanhemmuutta, persoonallisuutensa mukaisesti. Ei sekään ole aina ideaalia. Enkä nyt puhu jostain päihde- ja mt-ongelamaisista, vaan ns. normaaaleista ihmisistä.
Oma äitini oli autistinen, ei tietenkään diagnoosia siihen aikaan. Olen perinyt autismin voimakkaana, kahdella sisaruksellani vain lieviä piirteitä. Kaikilla lapsillani on autismin piirteitä enemmän tai vähemmän. Sain oman diagnoosini vasta, kun lapseni olivat jo aikuisia. Huomattakoon, että kaksi lapsistani eli ja asui isänsä uudessa perheessäpienestä pitäen, enkä minä päässyt vaikuttamaan heihin "huonona autistivanhempana" lainkaan. Silti heillä on selvät piirteet, ja itsekin tiedostavat sen.
Itse oletin 'outouteni' johtuvan siitä, että kasvoin alkoholistiperheessä. Se onkin todennäköisesti pahentanut oireitani. Älysin epäillä autismia vasta, kun lapseni sai diagnoosin. Sain sit Asperger-diagnoosin myös 37-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun noita kuvauksia lukee niin normaaleina pidetyilläkin on piirteitä joita pidetään autistin tunnuksina. Esim. jo työ voi vaatia. Millainen on tyylipuhdas neuronormaali? Täydellinen autistin vastakohta kaikessa?
Sain autismi-diagnoosin vasta aikuisena. Luulin aiemmin olevani samanlainen kuin muut, mutta jotenkin tyhmä ja viallinen. Häpesin itseäni, kun en ymmärtänyt sosiaalisia tilanteita yhtään ja mokailuni aiheutti pahaa mieltä muille. Olen sama pösilö edelleen, mutta osaan olla armollisempi itselleni ja sanoittaa asiaa paremmin muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa lisää piikkejä ja rokotuttakaa lapsennekin usein, siitä nämä muotitaudit johtuu!
Vierailija kirjoitti:
Itse oletin 'outouteni' johtuvan siitä, että kasvoin alkoholistiperheessä. Se onkin todennäköisesti pahentanut oireitani. Älysin epäillä autismia vasta, kun lapseni sai diagnoosin. Sain sit Asperger-diagnoosin myös 37-vuotiaana.
Itse opin kuitenkin alkoholistiperheessä lukemaan ihmisiä todella hyvin, osaan analysoida nopeasti pienetkin vivahteet ilmeissä ja äänensävyissä. Kompensoi vähän suorapuheisuuttani ja pystyn ns. rullaamaan tilannekatsauksen päässäni ennen kuin sanon mitään.
Arka on normaali. Ihmiset tylyjä nykyään ja jopa pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olit oikeassa lapsena ja kaikki johtuukin huonoista vanhemmista. Ammattilaisillakin on vaikeuksia erottaa, kummasta on kysymys, vai ehkä molemmista.
Todennäköisesti molemmista. Neurologiset ominaisuudet ovat periytyviä, joten oletettavasti sama asia on häirinnyt vanhempien hyvää vanhemmuutta.
Ja silti ehtii elämän aikana kompensoimaan hyvin niin, että elämä tuntuu hyvältä, omalta eikä siltä että olisi arvoton. Mulla meni tuohon jokunen vuosikymmen mutta onnistui.
Ehkä tuurillakin oli näppinsä pelissä, ehkä armolla, eos. Koetan muistaa usein millaista joskus oli ja iloita nykyisestä. Hyvä sanonta on myös: jokaisella on jotain. Ihmisen osa.
Lapsena kukaan ei epäillyt mitään, koska olin kiltti tyttö ja pärjäsin hyvin koulussa. Lukioon loppuun asti selvisin, tosin ilman mitään sosiaalisia suhteita, mutta auta armias kun piti kotipaikkakunnalta muuttaa pois... Toimintakyky meni saman tien. Kun tuttu ympäristö ja opitut rutiinit vaihtuivat, elämästäni tuli helvettiä kiitos autismipiirteiden, eikä tilanne ole vieläkään parantunut/vakiintunut. Tunnen olevani vammainen, koska en vaan tajua toisia ihmisiä, sosiaalisia tilanteita, yhteiskunnassa toimimista. Ja tieto siitä etten tajua ahdistaa 24/7 :(
Vierailija kirjoitti:
Sain autismi-diagnoosin vasta aikuisena. Luulin aiemmin olevani samanlainen kuin muut, mutta jotenkin tyhmä ja viallinen. Häpesin itseäni, kun en ymmärtänyt sosiaalisia tilanteita yhtään ja mokailuni aiheutti pahaa mieltä muille. Olen sama pösilö edelleen, mutta osaan olla armollisempi itselleni ja sanoittaa asiaa paremmin muille.
Millaisia nuo mokailut ja kömpelyydet on? Näistä olisi mukava kuulla. Missä menee normaalin jännittämisen ja autistisen tilannelukutaidottomuuden välinen raja, ja voiko olla muitakin selittäjiä, esim kokemattomuus, eristynyt kasvuympäristö..Suoraan sanoen ärsyttää ihan hirveästi että yhtäkkiä kaikki on vaan autismia kun ei voi oikeasti olla. Tuo on sataa jonkun tahon laariin jos saadaan porukka uskomaan näin simppeliin luokitteluun. Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa valtavasti aiemmat kokemukset. Mihin tämä unohtui?
Alue: Aihe vapaa
Autistihullu voisi jo opetella uuden sanan