"Low effort asenne

Riittäskö kuitenkin ihan vaan pelkkä raha? Satanen käteen heti kärkeen?

Kyllä! Juttelin yhden miehen kanssa joka topakasti ilmoitti, että hän ei sitten ole valmis ekoilla treffeillä tekemään mitään. Korkeintaan istumaan sohvalla ja juomaan kahvia. Jotenkin en halunnut sitten treffata häntä ollenkaan..

En tapaile low effort-miehiä, koska jos ei edes alussa viitsi panostaa, niin en usko että viitsii myöhemminkään. Sellainen mies ei ole minulle sopiva kumppani.

Kun suhtautumista kysytään, niin vastataan. Itse suhtautuisin oikein myönteisesti vähäeleisiin treffeihin. Johtuu persoonastani. Jännittäisin muutenkin tosi paljon treffejä ja kaikki hienot puitteet vain korottaisivat panoksia. Paras vaihtoehto olisi joku luonnonhelmassa kävely, ehkä nuotiolla makkaroita paistellen. Toki ymmärrän, että useimmat naiset eivät halua lähteä mihinkään syrjäisään paikkaan uuden tuttavuuden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Riittäskö kuitenkin ihan vaan pelkkä raha? Satanen käteen heti kärkeen?

Jos olen etsimässä ihmissuhdetta, en halua rahaa vaan selvittää tullaanko yhdessä toimeen ja haluaako/jaksaako toinen panostaa esimerkiksi miten paljon ajallisesti tai vaivannäössä.

Se, että nämä voi ohittaa rahalla on mielen tylsyyttä. 

Moni nainen tykkää pelkästään vain keskusteluista ja ilmaisesta tarjoilusta. Sen takia moni mies ei uskalla tarjota ensitreffeillä vaan vasta myöhemmin kun on varmaa naisen olevan tosissaan.

Ei. Elämäni on sairauden takia väkisinkin low effort. Unelma olisi mies, jonka kanssa voisi vain rauhallisesti elellä tavallista elämää. Treffienkään ei tarvitsisi olla mitään sirkustemppuja, tärkeintä on, että voidaan jutella ja tutustua toisiimme.

"en tarkota tällä rahaa"

Juu-u, heh heh. Etpä niin joo.

Miksi aina treffeillä vaan miehen täytyy panostaa, ja naiselle riittää että tulee paikalle? Ymmärrän kyllä jos treffailee ahkerastikin, niin pitää monta kertaa viikossa keksiä jotain mullistavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun suhtautumista kysytään, niin vastataan. Itse suhtautuisin oikein myönteisesti vähäeleisiin treffeihin. Johtuu persoonastani. Jännittäisin muutenkin tosi paljon treffejä ja kaikki hienot puitteet vain korottaisivat panoksia. Paras vaihtoehto olisi joku luonnonhelmassa kävely, ehkä nuotiolla makkaroita paistellen. Toki ymmärrän, että useimmat naiset eivät halua lähteä mihinkään syrjäisään paikkaan uuden tuttavuuden kanssa. 

Mielestäni aloittaja tarkoittaa eri asiaa.

Makkaranpaistotreffit nuotiolla ei ole low effort, koska treffikumppani on miettinyt kohteen, tekemistä, ja hommannut tarvikkeet.

Low effort on sitä että ei viitsi nähdä mitään vaivaa, lähin kippola mistä saa kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suhtautumista kysytään, niin vastataan. Itse suhtautuisin oikein myönteisesti vähäeleisiin treffeihin. Johtuu persoonastani. Jännittäisin muutenkin tosi paljon treffejä ja kaikki hienot puitteet vain korottaisivat panoksia. Paras vaihtoehto olisi joku luonnonhelmassa kävely, ehkä nuotiolla makkaroita paistellen. Toki ymmärrän, että useimmat naiset eivät halua lähteä mihinkään syrjäisään paikkaan uuden tuttavuuden kanssa. 

Mielestäni aloittaja tarkoittaa eri asiaa.

Makkaranpaistotreffit nuotiolla ei ole low effort, koska treffikumppani on miettinyt kohteen, tekemistä, ja hommannut tarvikkeet.

Low effort on sitä että ei viitsi nähdä mitään vaivaa, lähin kippola mistä saa kahvit.

 

Ehkä aloittaja voisi antaa muutamia esimerkkejä low effort- treffeistä, niin pääsisi paremmin perille hänen ajatuksenjuoksustaan. Toisaalta mitkä olisivat sitten esimerkkejä asiallisemmista treffeistä?

Omassa ajattelussani tuo "effortin" määrä kulminoituu hirveän paljon siihen miten stressaavana kokisin sen treffitilanteen. Minulle joku kahvilaan, auringon paistaessa naamaan ja naapuripöydän mummojen kuunnellessa, sijoittuva ensitapaaminen olisi erittäin kuormittava tapahtuma. Kun taas ulkoilmassa liikkuminen ja jutustelu olisi ihan miellyttävää touhua.

Jos minulla joku pointti on olevinaan, niin se, että ehkä se effortin määrä ei aina ole niin suoraan pääteltävissä.

Omassa ajattelussani tuo "effortin" määrä kulminoituu hirveän paljon siihen miten stressaavana kokisin sen treffitilanteen. Minulle joku kahvilaan, auringon paistaessa naamaan ja naapuripöydän mummojen kuunnellessa, sijoittuva ensitapaaminen olisi erittäin kuormittava tapahtuma. Kun taas ulkoilmassa liikkuminen ja jutustelu olisi ihan miellyttävää touhua.

Tässä varmaan on se low effort miesten ydin. Ei osata olla luontevasti julkisilla paikoilla, saati ravitsemusliikkeissä. Itse taas haluan sellaisen miehen, jonka kanssa voin käydä ulkona syömässä, kahvilla, matkustella, käydä jopa siellä ulkomailla ulkona syömässä, kahviloissa. Haluan miehen, joka kykenee olemaan niissä luontevasti ja tilaamaan, nauttimaan olostaan. Miksi ihmeessä lähtisin metsäläisen kanssa treffeille, joka ei kykene olemaan kalustetuissa huoneissa?

Vierailija kirjoitti:

Omassa ajattelussani tuo "effortin" määrä kulminoituu hirveän paljon siihen miten stressaavana kokisin sen treffitilanteen. Minulle joku kahvilaan, auringon paistaessa naamaan ja naapuripöydän mummojen kuunnellessa, sijoittuva ensitapaaminen olisi erittäin kuormittava tapahtuma. Kun taas ulkoilmassa liikkuminen ja jutustelu olisi ihan miellyttävää touhua.

 

Tässä varmaan on se low effort miesten ydin. Ei osata olla luontevasti julkisilla paikoilla, saati ravitsemusliikkeissä. Itse taas haluan sellaisen miehen, jonka kanssa voin käydä ulkona syömässä, kahvilla, matkustella, käydä jopa siellä ulkomailla ulkona syömässä, kahviloissa. Haluan miehen, joka kykenee olemaan niissä luontevasti ja tilaamaan, nauttimaan olostaan. Miksi ihmeessä lähtisin metsäläisen kanssa treffeille, joka ei kykene olemaan kalustetuissa huoneissa?

Tuskin sinulla olisi mitään syytä lähteäkään, ellet sitten olisi jo valmiiksi ihastunut mieheen joka vasta ajan kanssa paljastuisi aremmansorttiseksi. Voi toki olla, että ihastuskin haihtuisi asian tultua ilmi, etkä lähtisi siinäkään tapauksessa treffeille.

Ainahan se on sitä parempi mitä varhaisemmassa vaiheessa yhteensopimattomuus tulee ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suhtautumista kysytään, niin vastataan. Itse suhtautuisin oikein myönteisesti vähäeleisiin treffeihin. Johtuu persoonastani. Jännittäisin muutenkin tosi paljon treffejä ja kaikki hienot puitteet vain korottaisivat panoksia. Paras vaihtoehto olisi joku luonnonhelmassa kävely, ehkä nuotiolla makkaroita paistellen. Toki ymmärrän, että useimmat naiset eivät halua lähteä mihinkään syrjäisään paikkaan uuden tuttavuuden kanssa. 

Mielestäni aloittaja tarkoittaa eri asiaa.

Makkaranpaistotreffit nuotiolla ei ole low effort, koska treffikumppani on miettinyt kohteen, tekemistä, ja hommannut tarvikkeet.

Low effort on sitä että ei viitsi nähdä mitään vaivaa, lähin kippola mistä saa kahvit.

 

Tällaista tollaista tarkoitin.

Ulkotreffitkin voivat olla low effort, jos vaan istutaan paikallaan, tai kävellään vaan, aktiviteettia tai muuta sellaista ei ole mietitty ollenkaan. Nuotiotreffeillä on kuitenkin mietitty (ja ehkä tiedetään), että kohde tykkää luontosamoilusta, joten on valittu joku kiva, mutta erikoisempi paikka luonnon helmasta, molemmille käyvät eväät (ehkä just se makkara/termoskahvi/jälkkäri) ja juttuun on selvästi panostettu ja selvästi ajateltu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina treffeillä vaan miehen täytyy panostaa, ja naiselle riittää että tulee paikalle? Ymmärrän kyllä jos treffailee ahkerastikin, niin pitää monta kertaa viikossa keksiä jotain mullistavaa. 

Kuka puhui, että vain miehet panostavat treffeille tai kaverisuhteisiin? Meinaatko, ettei nainen meikkaa, föönaa hiuksiaan, laita treffeille sopivia vaatteita, suunnittele treffien aktivitteetteja, suunnittele/ehdota treffipaikkaa tai järjestä/suunnittele ikinä kaveri iltamia? Eikö miehet inhoa sitä, että nainen lähtee "tyttöjen iltaan?"

Eivätkö miehet ikinä panosta esimerkiksi siihen, että olisi kiva poikien ilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina treffeillä vaan miehen täytyy panostaa, ja naiselle riittää että tulee paikalle? Ymmärrän kyllä jos treffailee ahkerastikin, niin pitää monta kertaa viikossa keksiä jotain mullistavaa. 

Kuka puhui, että vain miehet panostavat treffeille tai kaverisuhteisiin? Meinaatko, ettei nainen meikkaa, föönaa hiuksiaan, laita treffeille sopivia vaatteita, suunnittele treffien aktivitteetteja, suunnittele/ehdota treffipaikkaa tai järjestä/suunnittele ikinä kaveri iltamia? Eikö miehet inhoa sitä, että nainen lähtee "tyttöjen iltaan?"

Eivätkö miehet ikinä panosta esimerkiksi siihen, että olisi kiva poikien ilta?

En ole ikinä ollut treffeillä missä nainen olisi ehdottanut tekemistä tai paikkaa. 

Viimeiseen kysymykseen, ei "poikien iltaa" (hyi helvetti miten ällöttävältä toi sanamuoto kuulostaa) tarvitse hirveästi panostaa. Koppa kaljaa per nuppi ja loput sutjautuu itsestään.