Minä valitsin vaimon ulkonäön perusteella ja olen ollut aviossa jo neljännesvuosisadan. Suositten samaa muillekin.

Näin näin näin

No sinulla kävi tuuri, kun kuoren alta ei paljastunutkaan pirttihirmu!

Minä valitsin miehen ulkonäön ja seksitaitojen perusteella. Parissa vuodessa selvisi, et olikin jännämies. Yhteiset lapset on kyllä priimaa ulkonäön ja erilaisten lahjakkuuksien perusteella. Uskon silti, että ap on oikeilla jäljillä.

Mä valitsin ensimmäisen vaimoni ulkonäön perusteella. Saadakseni tämän kauniin naisen jopa esitin ihan erilaista kuin olen, hurmatakseni hänet. No, yhteen sitten päädyttiin, mutta eihän sitä voi teeskennellä vuosikausia, joten lopulta kävi ilmi, ettemme sovi ihmisinä ollenkaan yhteen. Jatkuvia riitoja ja kaikenlaisia vaikeuksia koko ajan. Lopulta tämä vaimo kyllästyi ja ilmoitti lähtevänsä. Meillä oli 1 tytär siinä vaiheessa myös jo. 

Minä olin sitten pitkään sinkkuna tuon jälkeen, mutta sitten kun lopulta 7 vuoden päästä löysin toisen, hän ei olllut ulkoisesti näyttävä ollenkaan. Ei rumakaan, mutta semmoinen hyvin tavallinen. Pieni, vähän pyöreä, maantienvärinen tukka, ei meikannut. Työkaverina ihastuin luonteeseen. Oli vaan ihan mielettömän helppo jutella ja huomasin odottavani työpäiviä, että taas saa jutella kaikesta maan ja taivaan välillä tuon naisen kanssa. Nuorempana olin kuvitellut, ettei naisen kanssa olisi edes mahdollista niin jutella, mulla oli aika stereotyyppinen kuva naisista ja niiden kiinnostuksenkohteista, ja sen ekan vaimon tapaiset naiset vahvisti sitä. Että naisia kiinnostaisi vain ihmissuhteet, matkat, kosmetiikka, muoti jne. Mutta tämä tykkäsi jutella politiikasta, tekniikasta, filosofiasta jne. ja mä olin ihan myyty. Alkuun oltiin ihan vaan työkavereita, mutta kyllähän se ihastukseksi muuttui ja meistä tuli pari. Nyt 12 vuotta naimisissa, ja hyvin onnellisesti. Eipä siinä arkielämässä ulkonäöllä niin kauheasti merkitystä ole.