Millä jaksatte raskasta aikaa eteenpäin elämässänne?

Jäädytin kaikki tunteet pois jotta selvisin arjesta. Pientä hoidin pitäen huolta että hän on kuiva, hän on kylläinen ja pitelin sylissä.



Tunnemylläkkä oli niin raju että jäähdytin itseni ihan robotiksi. Pikkuhiljaa homma eteni päiviksi ja viikoiksi.



Päätin etten stressaa, en miellytä ketään enkä vaivu itsesyytöksiin koska ne eivät auta yhtään. Muutaman kuukauden päästä olin jo oma iloinen itseni.

Mun selviytymiskeinot oli



1) päiväkirja kirjoitin joka päivä jotain, aina samaan kellon aikaan, usein sellaista " tajunnanvirta" -tekstiä



2) määrittelin miksi ja mikä on elämässäni huonosti ja aiheuttaa pahaa oloa, nimesin asioita, kirjoitin ylös



3) keksin edellisiin korjausehdotuksia. en jaksanut niitä toteuttaa piiiiiitkäään pitkään aikaan, mutta niitä katsellessa saattoi ajatella, että asiat ovat korjattavissa, kiinni siitä miten itsen toimin, siis hallittavissa.



4) pakotin itseni keksimään jokaisesta päivästä viisi ilonaihetta. aina en löytänyt kuin ihan viittä,mutta aina löysin jonkun. eivät ne minulle iloa tuottaneet sillä hetkellä, lähinnä ajattelin, että " jos olisin oma itseni, olisin luultavasti iloinen siitä, että serkkuni lähetti kuvia vauvastaan, jne" Se auttoi ajattelemaan, että maailma ilonaiheineen on edelleen olemassa, sitten kun taas osaan siitä nauttia.



KAIKKI TÄMÄ PAPERILLE JA MUISTA LUKEA OMIA KIRJOITUKSIASI!



Iloa ja toivoa elämääsi!

1) Yritin verrata omaa vaikeaa aikaani HUONOMPAAN, en parempaan vaihtoehtoon. Ajattelin niitä ihmisiä, joilla on vielä paljon vaikeampaa kuin minulla. Koetin väkisin kaivaa niitä asioita, jotka minulla on hyvin. Se auttoi vähän eteenpäin.



2)Jos murrun ja uuvun tyystin, miten käy lasteni? He luultavasti alkavat oireilla vielä nykyistäkin pahemmin ja tuloksena on kierre, joka vaikeuttaa jo entisestään raskasta arkea ehkä vielä vuosienkin päästä. Jos pinnistelen nyt ja koetan jaksaa, ennaltaehkäisen isompia ongelmia omassa ja lasteni elämässä.



3)Elämä on raskasta, kamalaa, mustaa, rumaa. Tämä on mitä on ja muuta en voi kuin sätkiä eteenpäin parhaani mukaan.



4) Vertaistuki ja keskusteluapu! Jos ei henkilökohtainen ohjaus tunnu omalta (kuten minulle ei tuntunut), ota yhteyttä netin kautta ja pura ajatuksiasi anonyyminä. Esim. googlaa " tukinet" ja sieltä palveluista net-tuki. Ammattilainen keskustelee kanssasi anonyymisti.





Nyt kun vaikeimmat ajat ovat takanapäin, näen elämän ihan eri valossa. On pilkahtelevaista toivoa ja elämäniloakin. Vaikeat ajat koen nyt voimavarana.



Jaksamista!!