Moni kiinalainen työtön käy päivittäin feikkitoimistossa - edes poikaystävä ei tiedä, että Danyi Wu on työtön

Mikshän ne ei tee yhdessä jotain järkevää tuolla? Viisaat päät yhteen ja hommiin.

Siellä on niin leimallinen häpeän kulttuuri. Talouskasvu ja länsimaistuminen on ollut huimaa, mutta kulttuuriperimä ja vanhat säännöt, uskomukset, hierarkia eivät ole poistuneet minnekään. Ihmiset elävät hirveässä paineessa ja toisten odotusten mukaan.

Toki näin on varmaan meilläkin, mutta emme voi käsittää millaista häpeän kulttuuri on esim. Kiinassa ja Japanissa.

Näissä kuvioissa ihmetyttää, että täytyyhän tulla(kin) olla melkoinen ero tulotasossa työttömällä ja työntekijällä. Eikö perhe/läheiset ihmettele kun tyyppi ei enää osallistu vaikka yhteisiin illanviettoihin, ei käytännössä koskaan osta uusia vaatteita ja muutoinkin elää kädestä suuhun -mentaliteetilla?

Tässä olisi hyvä bisnesidea. Tarjoaa työttömille työtilat, sosiaalisia kokemuksia ja jotain minkä merkitä työkokemukseksi. Et vaan maksa heille palkkaa vaan he maksaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kuvioissa ihmetyttää, että täytyyhän tulla(kin) olla melkoinen ero tulotasossa työttömällä ja työntekijällä. Eikö perhe/läheiset ihmettele kun tyyppi ei enää osallistu vaikka yhteisiin illanviettoihin, ei käytännössä koskaan osta uusia vaatteita ja muutoinkin elää kädestä suuhun -mentaliteetilla?

Minä olen hyväpalkkainen ohjemistosuunnittelija ja elän ihan samalla tavalla. En koe hyötyväni illanvietoista tai uusista vaatteista mitään.

>Moniko Suomessa tekee samaa?

Suomessa on in nostaa tukia.. aika inceleitä tai sus  töihin menijät..

Tilanne on aika paljon pahempi Kiinassa kuin Suomessa, jos siellä ei pääse edes euron päiväpalkalla tehtaaseen kokoamaan temukrääsää. 

Vierailija kirjoitti:

Mikshän ne ei tee yhdessä jotain järkevää tuolla? Viisaat päät yhteen ja hommiin.

Varmasti he ainakin suunnittelee tekevänsä. Suomessakin työttömien työpajoilla on aina kaikenlaista kehitteillä. Riski tukien menetyksestä nousee yleensä esteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kuvioissa ihmetyttää, että täytyyhän tulla(kin) olla melkoinen ero tulotasossa työttömällä ja työntekijällä. Eikö perhe/läheiset ihmettele kun tyyppi ei enää osallistu vaikka yhteisiin illanviettoihin, ei käytännössä koskaan osta uusia vaatteita ja muutoinkin elää kädestä suuhun -mentaliteetilla?

Minä olen hyväpalkkainen ohjemistosuunnittelija ja elän ihan samalla tavalla. En koe hyötyväni illanvietoista tai uusista vaatteista mitään.

En nyt puhu mistään sellaisesta että joka ilta istutaan pilkkuun asti baarissa, ja ruokatunnit riekutaan shoppailemassa uusimpia muotirääsyjä, vaan normaalista kanssakäymisestä.

Perhe lähtee ravintolaan illalliselle, ja aina vaan se yksi tyyppi "istuu ylitöissä". Noista ylitöistä huolimatta se asuu vuokralla/kavereiden tai vanhempien nurkissa ja elää tähteillä ja halpisnuudeleilla. Siis oikeastaan ikinä ei ole "aikaa" (rahaa) sosiaaliselle elämälle, ellei kyseessä ole joku semmoinen juttu että joku muu maksaa viulut.

Onko niillä niin vahva poiskatsomisen kulttuuri? Aktiivisesti vältetään näiden asioiden pohtimista?

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi hyvä bisnesidea. Tarjoaa työttömille työtilat, sosiaalisia kokemuksia ja jotain minkä merkitä työkokemukseksi. Et vaan maksa heille palkkaa vaan he maksaa sinulle.

Aika monessa työpaikassa ollaan jo liki tuossa pisteessä. 

Miksi pitäisi olla samaa. Ei pidä. Siis ei kaikilla ole tarvetta kaikelle.