Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan pulassa 6v. tyttöni kanssa.
18.03.2007 |
Tyttö on herkkä, hiljainen ja kiltti. Tai näin ainakin olen luullut. Kotona ja kun me vanhemmat olemme paikalla siis on erittäin arka ja kiltti ja samoin päiväkodissa. Olen ollut kovasti huolissani tulevasta koulun aloituksesta että ei joutuisi kiusatuksi ja että saisi kavereita jne. Myös viimeiset 3v. on mennyt siinä että tyttö jatkuvasti tulee kotiin itkien kun pihakaveri kiusaa, ei ota mukaan leikkeihin ja varaa muut kaverit niin että tyttö jää yksin. Sisaruksiaan kohtaan on huomaavainen ja sovitteleveainen ja riitaa on juuri sen verran kuin sisarusten välillä nyt yleensäkin luulisi olevan. Olen siis pitänyt tyttöä altavastaajana noissa lastenvälisissä suhteissa ja yrittänyt kaikkeni tukeakseni häntä että olisi leikki kaveri ja sovitellakseni riitoja jne. Olen uskonut tyttöni puheet enkä ole saanut häntä kiinni valehtelusta, sääntöjen rikkomisesta tms.
Itse olen tässä ollut kipeänä ja en ole nyt jaksanut selvitellä tytön ongelmia pihalla kun hän on tullut itkien kotiin ja sanoen että pihakaveri kiusaa ja syrjii. Olen vaan käskenyt tytön tulla kotiin ja yrittänyt lohduttaa. Toissa päivänä oksennustaudin kourissa ja kovassa kuumeessa taas kun tyttö tuli kotiin itkien sanoin jotain ikävää tästä kiusaavasta pihakaverista. Itse en edes muista mitä sanoja käytin mutta nyt tyttö sitten meni ulos tämän tytön kanssa leikkimään ja oli sanonut tälle että äiti sanoo sinua täksi ja käytti rumia sanoja. Tyttö oli tietysti käynyt kotonaan asiasta kertomassa ja tytön äiti oli meidän tyttöä kuulustellut ja tyttöni oli sanonut minun näin sanoneen ja nyt äiti sitten tuli puhelinlankoja pitkin kun haukun hänen lastaan rumilla sanoilla. Itse en siis muista että olisin tyttöni käyttämiä sanoja käyttänyt ja näin sanoinkin mutta sen muistan että hermo tilanteessa oli palanut ja rumasti pihakaverista olin puhunut. (mikä ei sekään tietenkään ollut oikein tehty). Nyt vaan kyllästyttää ihan älyttömästi tämä monta vuotta jatkunut kissan hännän veto tämän pihakaverin kanssa. Tyttömme kelpaa kaveriksi kun ei muita ole, meiltä käydään kinuamassa ulos herkkuja ja jos ei tipu laittaa tämä tyttö tyttömme varastamaan niitä, ja kun on hänellä parempaa seuraa huutaa ja haukkuu tyttöämme rumasti. Äitinsä ei näihin puutu vaan on kuulema tämän ikäisten itse selvitettävissä ja nyt sitten sain kuulla että meidänkin tyttö haukkuu ja kiroilee jne. heidän tytölleen mitä en ole koskaan hiljaisesta tytöstäni voinut kuvitella. Tämän puhelun seurauksena huusin tyttöni sisään ja ekan kerran elämässään sai pestä tyttö suunsa saippualla ja sai myös kotiaresti kiroilusta.
Nyt tyttö itkee huoneessaan lohduttomasti ja minä olen tässä tilanteessa aivan pulassa. En tiedä mikä olisi järkevin ratkaisu. Kielsin nyt toistaiseksi tyttöäni leikkimästä tuon pihakaverin kanssa ja sanoin myös että jos tuo pihakaveri on kolmannen yhteisen kaverin kanssa ei meidän tyttö sitten sinne mene vaikka se tarkoittaakin että tytöllämme ei sitten ole yhtään kaveria kenen kanssa leikkiä. En vain tiedä onko tämä nyt oikea tapa reagoida ja toimia vai mitä tässä pitäisi tehdä. Säälittää sekin että toisella ei sitten ole enää kavereita ollenkaan. Mutta toisaalta en jaksa enää tätä jatkuvaa selvittelyä ja nyt siihen lisäksi tätä että en enää pysty luottamaan lapseeni kun en tiedä onko hän tosiaan käyttäytynyt kuten tuon pihakaverin äiti antaa ymmärtää. Lisäksi tietysti harmittaa että itse tuli puhuttua ajattelemattomasti lapsen pihakaverista suutuspäissä ja kipeänä. En siis osaa päättää pitääkö lapsen tilanteelle tehdä jokin muutos vai vain oppia hillitsemään itsensä tilanteessa kuin tilanteessa ja antaa samalla myös oman lapsen surun ja tuskan mennä ohi korvien eikä enää puuttua noihin lasten asioihin.
Sekavaa sepustusta ja hölmö tilanne mutta pakko oli purkaa jonnekin kun harmittaa tämä niin kovasti ja tunnen itseni niin neuvottomaksi.
Kommentit (6)
Auts! Kardinaalimoka lastenkasvatuksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tyttösi ja tämä " kaveri" . Olis varmaan parasta että pysyvät nyt erossa toisistaan ainakin jonkun aikaa, tuntuu, ettei tolla suhteella oikeen ole tulevaisuutta...
Onko tytöllä kavereita tarhassa? Kaikki eivät vaan ole niin " sosiaalisia" että edes tarvitsisivat kauheasti kavereita.
Ja meidän lapsethan tekee kun luulee kaikkien ihmisten olevan hyviä ja kilttejä. Sitten tulee äidit huutamaan oven taakse kun meidän lapset on tehneet sitä ja tätä... Me keskustellaan lasten kanssa aina asioista eikä koskaan rankaista mistään kuulopuhe jutuista.
Tosin alkaa se mun mittanikin täyttyä, että kuinka kauan jaksan katsoa sitä menoa. Valitettavasti sitten sattuu naapurin kakaroihin ja lujaa kun mä siivoan asfalttia niiden rumilla naamoilla.
nyt syytä pestä saippualla että ei pääse enää moista tapahtumaan. Puhuin kyllä myös tytön kanssa että joskus aikuiset käyttää rumia sanoja mutta että niitä ei pitäisi kenenkään käyttää ja varsinkin lasten suusta niitä ei saa kuulua yhtään. Tiedän että kiroilla ei pitäisi mutta olen itse äkkipikainen ja suuttuessani käytän monesti rumia sanoja josta en tosiaan ole ylpeä. Ja olen lapsille myös yrittänyt opettaa että näiden sanojen käyttö on väärin ja että äiti sanoi rumasti ja teki todella väärin kun sanoi niin. Nyt siis yritän kontrolloida omia sanomisiakin paremmin.
Tuohon keskusteluun toisen tytön äidin kanssa ei ole oikein mitään tehtävissä sillä asiaa on nyt jankattu kolme vuotta. Aluksi kävin aina kun kiusaamista oli puhumassa tytön äidin kanssa ja tyttö saikin jotain puhuttelua tai rangaistusta asiasta mutta nyt muutaman kerran on sitten tullut vastaukseksi vain että selvittäköön lapset itse riitansa kun ovat jo sen verran isoja. Ja tämä äiti ei aio enää riitoihin puuttua. Ei taida nähdä omassa lapsessaan mitään vikaa. Minä taas myönnän että oma tyttöni ottaa herkästi nokkiinsa ja tästäkin tämä toinen tyttö kiusaa huutelemalla tytölleni että tämä on herkkänahkainen. Niin kuin siis tyttö onkin mutta silti huutelu tuntuu tytöstä pahalta.
Olen puhunut myös kolmannen tytön äitin kanssa ja hän on kanssani samaa mieltä että tämä tyttö on pomottava ja kovaääninnen millä saa usein tahtonsa läpi. Tämä kolmas tyttö taas yrittää olla tässä välissä molempien tyttöjen kaverina. Käytännössä tämä on sitten mennyt siihen että tästä kolmannesta tytöstä kilpaillaan ja se kumpi ehtii ensin hakea niin saa leikki kaverin ja se kuka myöhästyy jää yksikseen. Aiemmin meidän tyttö on ollut sellainen että ottaa kaikki mukaan mutta nyt on alkanut myös kilpailla tästä kaverista ja jos on voittanut kilpailun niin haluaa tulla meidän pihaan tai sisälle leikkimään että ei tämä pihakaveri pääsisi mukaan kun sitten hetken päästä meidän tyttö onkin tippunut leikistä pois. Tämä kolmas tyttö on siis eskarin myötä tullut uusi kaveri ja meidän tyttö ja pihakaveri ovat tunteneet toisensa ihan pienestä asti mutta eivät koksaan ole olleet ns. parhaita kavereita. Tytöt siis leikkivät ihan hyvin kun ovat kahdestaan esim. meillä sisällä vaikka pomottava tämä toinen tyttö on silloinkin. Ongelmia tulee siis pihalla kun pitäisi olla useampi lapsi yhdessä. Silloin alkaa kiusaaminen ja huutelu ja syrjiminen. Ja nyt en enää tiedä mitä pitäisi tehdä tai uskoa kun olen luullut että tyttöni on se syrjitty osapuoli sen perusteella mitä itse olen pihassa seurannut ja mitä tyttö on puhunut ja mitä myös mieheni on nähnyt ja kuullut. Tämä pihakaverin äiti nyt kuitenkin väittää että meidän tyttö huutelee samalla lailla ja syrjii myös ja on vähintään yhtä paha jollei pahempi kuin tämä hänen tyttönsä. Sanoi mm. että heidän tyttö ei ole saanut hakea tällä viikolla kuin kerran tätä kolmatta tyttöä ja meidän tyttöä ei ole saanut hakea ollenkaan jotta ei näitä konflikteja tulisi. Silti tämä tyttö on ollut kolmesti meidän ovella tällä viikolla ja samoin kolmesti on tullut meidän tyttö kotiin itkien kun tämä tyttö on ajanut hänet pois kolmannen tytön pihasta. Ja en myöskään ymmärtänyt logiikkaa miksi kieltää hakeminen nyt kun tytöillä ol mennyt monta viikkoa kivasti ilman riitoja ja tällä viikolla ne taas alkoivat.
Olen siis edelleen neuvoton mitä tilanteelle tehdä kun ei puhuminen auta.
sillä muutoin jompi kumpi joutuu olemaan yksikseen ja tähän asti se on ollut meidän tyttö.
Tyttöni kaipaa kovasti kavereita eli ei ole sitä tyyppiä joka viihtyisi itsekseen. Siitä ongelma tuleekin kun en sitten tahdo jaksaa sitä itkua kun ei ole ketään kaveria ja kuka minun kanssa leikkisi. Kun pikkuveljetkään ei aina kelpaa kavereiksi. Päiväkodissa tytöllä on kavereita. Juuri tämä uusi kaveri on tyttömme ryhmästä ja myös puolipäiväinen kuten meidänkin tyttö. Päiväkodista on sanottu että tyttömme tulee hyvin toimeen muiden kanssa eikä ole riitoja muiden kanssa. Tyttömme on heidän mukaan (kuten myös omien havaintojeni mukaan) mukana leikkijä ei leikin alulle panija. Tyttö on hiukan hitaasti lämpinevä ja vie aina oman aikansa että tutustuu uusiin lapsiin ja siksipä hänellä ei naapurustossa ole kovin montaa kaveria.
Alue: Aihe vapaa
Kerrot hänelle oman puolesi tilanteesta ja siitä, että tyttöäsi jatkuvasti kiusataan pihalla. Aikuisten ihmisten luulisi saavan asian ruodittua. Ehkäpä tämä äiti sitten voi oman tyttönsä kanssa keskustella sen osion, mikä heille kuuluu. Kuka ties tyttärenne voivat leikkiä sovussa jonkun ajan päästä.