G: Rehellisesti, minkälaiseksi toivot lapsesi tulevan isona?
Onko sinulle toiveita, haaveita tai ajatuksia lapsesi tulevaisuudesta? Haluatko hänestä kenties huippu-urheilijan, sairaanhoitajan, johtajan, poliitikon, kotiäidin vai mitä muuta? Oletko pettynyt, jos hänestä ei tulekaan toivomaasi?
Kommentit (21)
Tytär voisi alkaa vaikka lakimieheksi, pojat lääkäriksi, tutkijoiksi tai vaikkapa ekonomisteiksi. Tiedän, kovat on haaveet! ;)
Ammatilla ei niin väliä, kunhan tuntee työnsä itselleen oikeaksi.
Toivon, että hänellä olisi hyvä itsetunto ja uskallus olla oma itsensä.
Toivon, että hän olisi yhdistelmä minun ja miehen luonteenpiirteistä. Jo nyt näkyy, että hänessä on enemmän omapäisyyttä kuin meissä edes yhteensä :D
Vierailija:
Onko sinulle toiveita, haaveita tai ajatuksia lapsesi tulevaisuudesta? Haluatko hänestä kenties huippu-urheilijan, sairaanhoitajan, johtajan, poliitikon, kotiäidin vai mitä muuta? Oletko pettynyt, jos hänestä ei tulekaan toivomaasi?
Tasapainoinen, luottavainen, rehellinen ja empaattinen. Olen itse korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, mutta en ajattele mitään ammattia jossa toivoisin lapseni joskus olevan, toivon vain että hän on itseensä ja elämäänsä tyytyväinen. Mielummin onnellinen roskakuski kuin stressaantunut ja kireä toimari.
Ammatilla tai koulutuksen tasolla ei ole niin mitään väliä. Toivon ainoastaan että kuopuksestani kasvaisi hyvä ihminen. Toisena kyllä toivon sitä että tytär ei antaisi miesten pitää itseään kynnysmattona. Siinä minun toiveeni.
Toivon silti edelleen että esikoisestani tulisi vielä joskus kumminkin hyvä ihminen, vaikka nyt pieleen on mennytkin. Voihan ihminen kehittyä koko ikansä.
opiskelisi ammatin, jossa on kivat työntekomahdollisuudet ja työolosuhteet myös henkisesti inhimilliset. En toivo lapsestani akateemista hinnalla millä hyvänsä, itse olen nyt tosi mediaseksikkäässä ammatissa, jossa paikat on tuulisia ja pätkäisiä...onko tämä sen arvoista?
Kunhan pitäisivät aina mielessään kunnioituksen ihmisiä ja elämää kohtaan ja kulkisivat omia polkujaan...siinä kai ne tärkeimmät.
Kaikestahan voi selvitä, oma mieheni alkoi teininä käyttää huumeita, istui linnassa monta kertaa pisimmillään 2 vuotta, ja on tällä hetkellä loistava perheenisä jolla on todella hyvä työpaikka ja kaikki elämässä kunnossa.
Joten älä menetä toivoasi! Muista aina rakastaa lastasi, sillä miehenikin selvisi. Koskaaan eivät vanhempansa häntä hylänneet.
-Hyvä itsetunto
-Materiasta riippumattomuus
-Onnellinen avioliitto
-Hyvä terveys
-Päihteettömyys
Ai olisinko pettynyt jos nämä eivät toteutuisi? Kyllä varmasti, mutta en olisi pettynyt lapseeni vaan pettynyt elämän kulkuun koska toivoisin lapseni kokevan elämänsä onnelliseksi ja tasapainoiseksi.
-Äiti 22v
Toivoisin heillä olevan kyky selviytyä vaikeista tilanteista ilman draamaa ja vinkumista, siis päättäväisyyttä ja toimeliaisuutta. Tytölleni toivoisin erityisesti hyvää itsetuntoa ja omanarvontuunetta (pojalla se näyttää kyllä olevan jo hallussa!), ja että poikani saisi musikaalisuutensa käyttöön omalla valitsemallaan tavalla. Tulen tukemaan heitä omien valintojen tekemisessä, sanon kyllä mielipiteeni mutta en tuputa.
lapsilleni kasvaisi hyvä itsetunto ja he osaisivat olla onnellisia. Tämä siksi koska olen huomannu äityiden myötä miten tärkeää ja VAIKEAA on tukea lapsen kehitystä juuri tältä osin :/ Pelkään koko ajan että mokaan heidän tulevaisuutensa!
Toivon myös että kouluttautuvat alalle jolta löytyy töitä. Ja toivon että perustavat perheet alle 30-vuotiaina.
Toivon että perustaa perheen ja löytää hyvän, itsenäisen vaimon. Etä minä saisin olla mummu. Kaikista eniten toivon, että onnistuu siinä mitä yrittääkin ja saa elää elämää joka vastaa hänen haaveitaan ei minun.
isompana hyvät ja lämpimät välit. Niin, että hän pystyisi kertomaan huolistaan, uskaltaisi puhua eikä jäisi yksin asioita hautomaan. Toivoisin hänen olevan onnellinen ja tekevän asioita, joita aidosti arvostaa ja rakastaa.
haluaisin sen lisäksi, että lapsistani tulisi rohkeampia kulkemaan omaa tietään ja omatunto olisi vahvempi kuin minulla.
Ja, että hän ymmärtäisi oman osuutensa yhteiskunnassa.
Korkea koulutus ja ns. hyvä ammatti ei olisi haitaksi. Hyväksyisin heidät kuitenkin duunariammateissa, jos he olisivat onnellisia valitsemissaan ammateissa. Puolisoiksi toivoisin heille sellaisia, joiden kanssa heillä olisi hyvä olla. Toivottavasti minäkin tulisin heidän puolisoiden kanssa hyvin toimeen.
Mikä sitten onkaan heidän ammattinsa, ei sillä ole väliä, kunhan he itse pitävät siitä. Sillä mitä hyötyä siitä on jos lapset ovat vaikka akateemisia hyvin koulutettuja, mutta eivät ole onnellisia ammatissaan, ja ovat kouluttautuneet siihen vaan koska vanhemmat sitä odottivat?
Toivon heidän löytävän tasapainoisen elämän itsensä kanssa. Onko tässä elämässä sitten puolisoa tai lapsia, sen heidän on itse päätettävä. En minä pety jos ei tule lapsenlapsia, se on lapseni oma päätös.
Ja jos hänellä on lämpimät välit minuun myös aikuisena, hyvä niin, mutta en odota että lapseni olisi vieläkin kiini elämässäni tai minä hänen elämässään. Vaan että osaamme elää sitten kun lapsenikin on aikuinen kumpikin omaa elämäämme.
Toivon että en tee niin isoja virheitä kasvatuksessa että lapseni olisi siitä minulle myöhemmin katkera.
Perusluottamus elämään ja itseensä hyvä
Pystyisi tuntemaan iloa myös ei-aineellisista asioista
Ei käyttäisi toisia ihmisiä hyväkseen
Osaisi tehdä töitä tavoitteidensa teen ja nauttisi siitä