taas tämäkin ilta itkiessä :,(

joka päivä päätän, että tänään en itke vaan keksin muuta tekemistä. Mutta melkein joka ilta lapsen mentyä nukkumaan, itku tulee jossain välissä.





MIEHELLENI



Mulla on ikävä sinua. Tuntuu että teet tämän tahallasi, kiusaat vain minua. Että joku päivä herään tästä painajaisesta ja olet ovellani. Mutta joka päivä myös tiedän, ettei niin tule käymään.



Sydän itkee, minä itken. Kurkussa möykky, en saa henkeä. Poltan tupakan, toisenkin. Olo vain pahenee. Laitan sinulle viestin. Et vastaa.



Teetkö tämän tahallasi, tämän pahan olon minulle? Vai etkö oikeasti välitä? Milloin pääsen tuskistani? Olen kärsinyt jo tarpeeksi, ymmärtänyt että olen minäkin tehnyt ja sanonut väärin. Ei ole kauaa kun sanoit rakastavasi minua. Voitko oikeasti nyt rakastaa sitä toista? Muistan sinusta jokaisen kohdan. Kantapääsi karheuden, varpaasi, nilkkasi, sääresi, polvesi, reitesi, takapuolesi, vatsasi, rintasi ja ne muutaman rintakarvasi, selkäsi, niskasi, käsivartesi, kämmenesi, leukasi, poskesi, nenäsi, huulesi, kulmakarvasi, hiuksesi. Suutelen sinua, silitän. Koskea sinua hellästi joka paikkaan, katsot minua silmiin, rakkaudella. Halaamme.



Mutta sitten herään. Olen yksin. Missä olet? Oletko sinäkin yksin? Kaipaatko minua? Saitko unohdettua minut sen naisen avulla? Haluatko jäädä sinne? En voi uskoa, en voi!! Minulla on ikävä sinua.



Rakastan sinua.



Ikuisesti sinun.