Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
raivohullu 1 vuotias, apua!
17.03.2007 |
Apua!
Olen mielestäni kasvattanut 1-vuotiastani parhaan kykyni mukaan hyvin. Olen pistänyt rajat ja tarkoituksella pitänyt kuria, koska en halua huonosti käyttäytyvää lasta. Ja ennen kaikkea inhoan poikalapsia jotka huutavat, riehuvat ja terrorisoivat. Siksi olen tämän oman poikani kanssa ollut hyvin tarkka!
Mutta nyt ikää pojalla on 1v 2kk ja poika on ihan mahdoton. Huutaa pää punaisena kun ei saa tahtoansa läpi Saattaa myös huitoa käsillä ja jaloilla, hakata käsillä minua, purra ym. Tänään kun ei saanut koskea tietokoneeseen, niin lapsi hakkasi päätään sohvaan ja myöhemmin lattiaan! Kaupassa kun emme kävelleet suuntaan mihin hän halusi niin heittytyi lattialle ja huusi niin kovaa että koko kauppa kääntyi katsomaan. Ja kiljui itsensä tulipunaiseksi.
Mitä mä teen ton raivohullun kanssa. Se ei tottele minua äitä yhtään ja on ihan mahdoton. Hoidossa osaa onneksi vielä käyttäytyä...aina kaikki kehuu, että on niin kiltti poika. Mutta miksi tuollainen raivoaminen minulle? Ja mitä pitäisi tehdä tuolle puremiselle ja lyömiselle?
Toisaalta ymmärrän, että luonnetta löytyy, sillä me äiti ja isikin olemme melko tempperementtisia, mutta en olisi uskonut että 1 vuotias voi olla tuollainen! Aarg....
Kommentit (6)
Pidätkö tarkkaa rytmiä, tarjoatko tarpeeksi virikettä, mutta osaat antaa lepotuokion ja ne riittävät päiväunet?
Missä tilanteissa on " raivohullu" ? Meillä pahinta on mm. pukeminen vaikka haluaisi lähteä ulos. Ja erityisen raivostuttava on pipo. Vaipanvaihto on toinen, mutta siitä selvitään houkuttelemalla ja " hop" - jänö hyppää vaippaan ja katotaan vaipan kuvia. Ajatukset muualle-harhautusta, loruttelua ja leikkimistä samalla, eikä vaan pää punaisena pakoteta, kun on RAJAT ETTÄ LAPSEN PITÄÄ TOTELLA tilanteessa kuin tilanteessa. 1-vuotiaat on vielä niin pieniä, ja eikä vielä voi totella ja keskittyä kaikkeen. Liikaa vaadittu.
Kaupassa taas ei mennä nälkäisen ja väsyneen lapsen kanssa. Tai jotain eväitä on mukana. Ja jos lapsi alkaa huutaa pää punaisena, niin sittenpä huutaa, kyllä sitä maailmaan ääntä mahtuu.
Puremiseen en osaa neuvoa antaa, sitä meilläkin tekee, mutta huomaan että se on kovinta silloin kun tulee uusia hampaita vauhdilla koko ajan.
Mustelmia minullakin joka puolella. Siinä olen kyllä tiukkana ollut.
Ja muista, ei se ole sinun kasvatuksesi vika, jos lapsesi on temperamenttinen. Kyllä se kulkee geeneissä.
t. kahden lapsen äiti, toinen äärirauhallinen ja keskittymiskykyinen ja toinen äärimmäisen temperamenttinen ja vilkas, aivan kuten vanhempansakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä vähän liika tiukalle tuo 1-vuotiaalle.
Ja lyöminen, otapa nyt rennosti. Miksi lapsi lyö?
Laita lattialle, älä pidä kiinni, jos lapsi lyö tai puree. Sano tiukasti ei saa, mutta älä huuda hänelle. Jos lapsi huutaa, niin siihen on syy. Huuto on ok tapa ilmaista kiukkuaan meillä, ei fyysinen toiminta. Eikä heittely, tavarat menee jäähylle jos niitä heitellään.
Anna huomiota sille enempi ja vähennä sitä kuria nyt oikeesti.
Itsellä saman ikäinen nimittäin. Ei tuon ikäiset vielä tajua komennoista ja kasvattamisesta kovinkaan paljoa, eivätkä jaksa kuunnella. Anna aikaa toiselle, niin järkikin kasvaa.
Normaalia uhmaa temperamenttiselta lapselta tuo on. Ole huomaamatta ja anna paljon syliä.
hyvän reaktion. Potkivan ja hakkaavan 1-vuotiaan saa vielä helposti napattua kainaloon. Liika huomio vain yllyttää, mielummin aika neutraali linja ja kun lapsi rauhoittuu, sitten halit, pusut ja anteeksipyynnöt puolin ja toisin (1-vuotiaankin voi opettaa pyytämään anteeksi).
Temperamenttinen lapsi testaa varmasti jatkossakin. Panostakaa tilanteiden jälkeiseen hetkeen, niin kohtaukset varmasti vähenenvät.
Meillä tyttö on myös temperamenttinen, ja suuttuessaan heittää pitkälleen lattialle, polkee jalkaa ja huutaa punaisena. Joskus myös läpsii.
Ei siinä auta muu kuin pysyä itse rauhallisena, eikä antaa lapsen saada tahtoaan läpi jos kyse on jostain periaateasiasta. Joskus ei auta mikään rauhoittelu ja annan lapsen huutaa kunnes lopettaa itsekseen. Sitten on taas hetken päästä ihan aurinkoinen.
Läpsimistä olen aina torunut ja lopettanut sen alkuunsa. Nykyään tekee sitä aika harvoin, ja jos tekee niin heti silittää jos sanon että äitiin sattuu, ei noin saa tehdä. Uskon että puremiseenkin voi tehota sama. Nyt tyttö on jo 1 v 10 kk ja kun alkaa osata puhua ja ilmaista itseään, tuo pahin äkäily- ja raivovaihe alkaa laantua.
Alue: Aihe vapaa
rajani ovat liittyneet lähinnä käytöstapoihin ja niissä en kyllä jousta vaikka saisin tapella pojan kanssa hautaan asti. En halua lapsen lyövän ketään, enkä huutavan minun puheeni päälle ym ym. Jos tästä nyt kuria löystän, niin mitä jää jäljelle?
AP