Onko teillä helpohko vai vaikea kausi elämässänne?

Melko vaikea vaihe. Läheinen kuoli vuosi sitten ja akuutin shokki- ja suruvaiheen jälkeen on tullut joku masennusvaihe. Asiaa ei helpota se, että arki on täynnä töitä ja velvollisuuksia, joten tuntuu, etten pääse ollenkaan käsittelemään menetystä, joka kalvaa jaksamista jossain taustalla. Mikään ei oikein tunnu miltään ja kaikki on harmaata suorittamista. Ihmistä kohdellaan yhteiskunnassa muutenkin kuin jotain tuottavuuskoneen osaa. No, ihminen ei ole kone ja tarvitsee elämään myös tilaa hengittää.

Oikein mukava kausi on ollut kivassa työpaikassa, mutta työt loppuu kesällä ja uutta työtä ei ole löytynyt. 

Hyvin menee mutta menköön.

Todella vaikea. Olen ollut työttömänä yli puoli vuotta ja työllistyminen on mahdotonta. Tilillä on rahaa 4 euroa eikä tietoa milloin tulee lisää. Aloitin opinnot, jotka piti työkkärin puolesta olla ok ja nyt työttömyyskassasta kysellään jotain lausuntoa. En voi nukkua enkä hengittää. Lapsi täyttää kohta 18 ja mun on todennäköisesti laitettava hänet asumaan johonkin muualle sitten ja itsekin muutettava pieneen yksiöön. Tällaista on korkeakoulutetun elämä Suomessa vuonna 2025, ei ole varaa ostaa ruokaa eikä pitää omaa jälkikasvuaan kotona!

Todellakin helpohko. Lapset isoja ja pärjääviä. Hyvä terveys ja taloudellinen tilanne. Matkustellaan, harrastetaan, nautitaan elämästä. Vielä koittaa se raihnaisempi aika, mutta ei tänään.

Kauhea tilanne. Voimia teille!<3