Vaimo ei ikinä pyydä anteeksi

Pitäisi pyytää anteeksi, jos on syytä, mutta sitä pitää myös oikeasti tarkoittaa, kun eihän sillä muuten ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nait punavihreän natsilehmän?

Koskee kaikkia suomalaisia naisia. Kokeile puolalaista ja saat anteeksipyynnön vaikkapa myöhstymisestä. Jotain ihan uskomatonta. 🥰

Mun mieheni ei pyydä, jos on tarkottanut. Silloin ei tarvii pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nait punavihreän natsilehmän?

Koskee kaikkia suomalaisia naisia. Kokeile puolalaista ja saat anteeksipyynnön vaikkapa myöhstymisestä. Jotain ihan uskomatonta. 🥰

Eivät kaikki suomalaiset naiset ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nait punavihreän natsilehmän?

Koskee kaikkia suomalaisia naisia. Kokeile puolalaista ja saat anteeksipyynnön vaikkapa myöhstymisestä. Jotain ihan uskomatonta. 🥰

Eivät kaikki suomalaiset naiset ole samanlaisia.

Nimeä yksi tai en usko. 🤷

narsku

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pyytää anteeksi, jos on syytä, mutta sitä pitää myös oikeasti tarkoittaa, kun eihän sillä muuten ole mitään merkitystä.

 

Miksi epäilet, etteikö joku aidosti katuisi ja pyytäisi anterksi.

Kirjoitat omasta itsestäsi. 

Mun ex-mies ei koskaan pyytänyt mitään anteeksi. Se oli joku ihme psykologinen juttu, että se koki anteeksipyytämisen jotenkin nöyryyttäväksi ja oman virheensä myöntämisen alentavaksi. Oli tosi raskasta, kun kaikki riidat jäi mun selvitettäväksi ja mä pyysin omalta osaltani anteeksi, ja toinen vain luimistelee ja välttelee koko aihetta. Kertyy ajan mitaan helvetillinen määrä maton alle lakaistuja asioita, jotka painaa parisuhteessa taustalla.

Todella tärkeä asia parisuhteessa.

Pienet huomionosoitukset.

'Anteeksi, huomenta, kiitos.

Miten työpäiväsi meni, kulta?

Arvostan sinua. ' Et cetera..

*Ainoani ketjussa.

Puolisoni pyytää anteeksi niin usein, että sen sanan arvo ja merkitys ei vastaa enää tarkoitustaan. Hän tekee sen helpottaakseen omaa syyllisyyttään kuin ottaisi vastuun, mitä teki tai sanoi. Anteeksi pyytäminen ei aina tavoita toista osapuolta juuri siksi ja miksi pitäisi puhua myös osaako toinen kantaa vastuunsa sanoistaan tai teoistaan. 

Jos vaimosi ymmärtää loukanneensa tai tehneensä väärin se on enemmän kuin pyytää anteeksi. 

Jos vaimosi syyttää muita kaikesta se on myös epävarmuutta, jolloin voi olla parempi jutella rauhassa tapahtuneesta kuin vaatia sanaa anteeksi. 

Mieheni ei myöskään pyydä anteeksi koska näkee syyn suuttumiselleen muissa ihmisisissä, jopa lapsissamme. Minä sen sijaan hermostun tuosta edellämainitusta k*sipäisyydestä varainkin lapsia kohtaan.

Ja sen kerran kun mieheni pyytää anteeksi, hän kumoaa sen heti jatkamalla sitä mutta- sanalla... 

Siis niin epäkypsää ja epäreilua.

Eksän huonosti käyttäytyvällä lähisukulaisella (n) on sama tauti. Parinkymmenen vuoden aikana koettiin lukematon määrä loukkauksia ja asiatonta käytöstä sekä minua että eksää kohtaan mutta kaikkiaan muistan hänen pyytäneen asiatonta käytöstään anteeksi ehkä kerran tai kaksi. Yleensä tilanteiden jälkeen oli kontaktissa pari päivää taukoa ja sitten hän jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sellaisen ihmisen kanssa olisi todella tuskallista elää. Itse jouduin sietämään tilannetta siksi, että hänellä oli mahdollisuus painostaa eksää. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt itse olla asiassa ryhdikkäämpi silläkin riskillä että parisuhde olisi siihen kaatunut. Tuosta sukulaisesta vuosien mittaan  kertyi mittava määrä vahinkoa ja riitoja parisuhteeseemme.

Seurustelukumppanin valinnassa on jokaisella itsellään äänioikeus mutta kumppanin mahdollisesti myrkylliset sukulaiset ongelmineen tulevat elämään mukaan pyytämättä.

Jos kumppani ei koskaan pyydä anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa eikä vahinkoa vaikka asiasta (anteeksipyynnön puuttuminen) olisi keskusteltu niin ehkä kannattaisi lähteä pois suhteesta. Ajan kuluessa tuo on katkeruutta aiheuttavaa myrkkyä. 

Minun vaimo ei pyydä anteeksi ikinä. On oikea itsensä ylentäjä ja haluaa alistaa minut kaikessa.

Ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin hänen kanssa. 

Eron mahdollisuus on toki olemassa, muttei 70- vuotiaana jaksa oikein ruveta sitä tekemään.

Luonto, retkeily, marjastaminen, liikunta ja rupattelu ihmisten kanssa auttaa arjen elossa.

Kaikkea hyvää hyville aviopareille. 

Naiset, ette ole virheettömiä kukaan. Eli lukekaa Dale Garnegien kirja: Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Mitta erityisesti lukekaa Raamattua.

Eikä kiitä.  Sama monilla muillakin naispuolisilla, unohtuu kun nousee kahvi tai ruokapöydästä. 

Ihminen, joka ei pyydä anteeksi on itsekeskeinen. Suomessa se on arkipäivää.

Saman kokenut. Ihan jokainen syy on muissa, jos vaimo hukkaa hanskansa, joku muu on ne laittanut paikkaan X, koska hän ei niitä löytänyt, sitä ennen on haukkunut kaikki lapsista minuun jotka aina hukkaavat hänen tavaransa.

Jos hän on myöhässä, se on jonkun muun syy, milloin lapsella kesti, milloin bensa-asemalla oli jonoa ja joku oli liian hidas (nää kaikki olis vältetty sillä ethän hän itse olisi ruvennut tekemään lähtöä ajoissa)

Ja jos joku muu tekee virheen, unohtaa vaikka ostaa paprikan kaupasta niin koko päivällinen on pilalla, kauhea marttyyrivalitus kuinka hän yrittää kaikkensa ja me muut pilaamme sen.

Olen ihan eronpartaalla mutta haluan odottaa että lapsi lähtee ensi vuonna opiskelemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nait punavihreän natsilehmän?

Koskee kaikkia suomalaisia naisia. Kokeile puolalaista ja saat anteeksipyynnön vaikkapa myöhstymisestä. Jotain ihan uskomatonta. 🥰

Miehet rakastavat kuritettuja naisia.

Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse kinastella ja ressata omassa kodissaan ikinä. Ymmärrättekö? Ei ikinä. Jos joku ulisee, niin voi vain osoittaa ovea ja sanoa että soronoo. Tietenkään laumasieluille tämä ei sovi, koska täytyy poiketa massasta. 

Ovien avaaminen ei tuo kiitosta nykynaisilta. Ei usein edes nyökkäystäkään. Tällaiset ovien avaamiset kuuluvat enää vaimolle ja muille tutuille. 

Pyydä anteeksi että on vaimosi.