Päädyn aina ihan ihmeellisiin parisuhteisiin, en tule varmaan ikinä olevaan normaalissa.

Teinistä parikymppiseski olin todella uskonnollisista piireistä olevan homoystäväni "tyttöystävä". Lasketaan tuo yhä suhteeksi vaikka se oli kulissia, ollaan yhä kavereita. Sitten päädyin seurustelemaan toisesta pohjoismaasta puoliksi olevan miehen kanssa, lähti toiseen kotimaahansa opiskelemaan melkein heti suhteen alettua. Ei tavattu enää kertaakaan monen vuoden etäsuhteen aikana.

Nyt olen suhteessa jossa mies on ihan äärettömän nirso seksin suhteen, se on mekaaninen suoritus. Ei saa tehdä noin, ei näin, pidä tuo tolleen, ja jos hipaisen vaikka vahingossa selästä kohasta mistä ei tykkää alähtää "ÄLÄ!!!" ja mököttää että kun hän ei tykkää tuosta.

En ole ikinä ollut "normaalissa" rakkaussuhteessa vaan näissä kummallisissa virityksissä.