Ajatusleikki: Jos et olisi nykyisen puolisosi kanssa...
...niin hakisitko uudeksi kumppaniksi samanoloista henkilöä vai jollakin tapaa erilaista? Erothan voivat olla fyysisiä, mutta myös henkisiä, vaikka luonteenpiirteisiin liittyviä.
Aloitan omalta osaltani: minua kiinnostaisi kokea, millaista on seurustella pitkähkön naisen kanssa. Olen itse pitkä ja puolisoni keskimittainen. Ja tehtäköön selväksi, että puolisoni on sekä fyysisesti että henkisesti minulle erittäin hyvä kumppani, joten en vaihtaisi häntä kehenkään. Tämä onkin vain ajatusleikki. M53
Kommentit (28)
Ulkonäkö muuttuu kaikilla vuosien mittaan, joten sitä ei kannata tuijottaa liikaa. Mutta yhdessä asiassa olisin viisaampi. En ottaisi miestä, jolla on taipumusta mustasukkaisuuteen. Se on välillä tosi raskasta nykyisessä liitossa. N44
En haluaisi suhdetta. Vaihto sinkkuuteen on ihan vakavasti mielessä, liittyy henkisen puolen ominaisuuksiini ja ongelmiini enemmän kuin seksiin tai mieheen itseensä.
Olen bi, niin kai sitä voisi "pitkästä aikaa" olla naisen kanssa. Jos etsisin miestä seksiseuraksi niin etsisin samanlaista kuin nykyinen tai ihan vaan pistäisin viestiä "exälle" (tässä ajatusleikissä) että haluan seksiä. Hän ei yleisesti ole mikään luokse kutsuttava koira mutta tiedän että jos hänellä ei olisi ketään uutta hän tulisi kyllä käymään tai hakisi minut maalaislomalle, kunhan minulla ei olisi uutta miestä tai naista kuvioissa.
Eli vastaus on kai että nykyinen mies viehättää fyysisesti ja henkisesti melko lailla
Nykyvaimossa on raskainta mustasukkaisuus. Se on vieläpä täysin aiheetonta. Fyysisellä puolella rasittavaa on vaimon sheivaus, harvakseen. Siispä usein on minulla kieli arkana sängen nuolemisesta. Mieluisa olisi vahattu tai sokeroitu pil u tai luomu tuhero.
Ehkä uusi puoliso voisi olla iloisempi ja energisempi kun itse en todellakaan ole. Mutta varmaan sovimme toisillemme tässäkin suhteessa nykyisen puolison kanssa joten näillä mennään. m38
Vierailija kirjoitti:
Nykyvaimossa on raskainta mustasukkaisuus. Se on vieläpä täysin aiheetonta. Fyysisellä puolella rasittavaa on vaimon sheivaus, harvakseen. Siispä usein on minulla kieli arkana sängen nuolemisesta. Mieluisa olisi vahattu tai sokeroitu pil u tai luomu tuhero.
Oletko sanonut hänelle sheivauksesta? Tuo on varmasti keskusteltavissa oleva asia. Samoin mustasukkaisuus, mutta se vaatii pidemmät keskustelut vaikka parisuhdeneuvonnassa. Ap
Seksuaalinen yhteensopivuus ratkaisisi. Tottakai ulkonäönkin pitäisi miellyttää ja arvojenkin osua kohdalleen, mutta en alkaisi parisuhteeseen minkään puolitien ratkaisun kanssa.
Ap on epäuskottava.
Miksi pyörisi täällä?
Ei pidä paikkaansa. Jonkun palstapertin juttuja on taas..
En hakisi ollenkaan puolisoa tai mitään jos nyt päälle nelikymppisenä olisin sinkku. Olen autisti ja ihmisiin tutustuminen on aika rasittavaa. Oma rakas aviomies on just hyvä mulle.
Ottaisin samanlaisen kuin nykyinen puoliso oli tavattaessa ja ensimmäiset yhteiset vuodet lastensaantiin asti: seksinnälkäinen ilopilleri. Nyt hänestä on tullut Pillereitä syövä murjottava pihtaaja
Ehkä jos tuota ei olisi voisi olla joku pikku tissinen kuten edeltäjäkin
10-15 vuotta nuorempi nainen olisi hyvä. Ite olen kohta nelivitonen komistus.
Mulla ei ole mitään tyyppiä, jonka perusteella kiinnostun tai valitsen. Ei ollut nykyisen puolison tavatessani eikä varmaan olisi, jos jäisin sinkuksi. Kiinnostun monenlaisista ihmisistä. M35
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään tyyppiä, jonka perusteella kiinnostun tai valitsen. Ei ollut nykyisen puolison tavatessani eikä varmaan olisi, jos jäisin sinkuksi. Kiinnostun monenlaisista ihmisistä. M35
Sama. Itse asiassa vaimoni tavatessani olin jotakuinkin varma, että hän nyt ei ainakaan ole tyyppiäni (tiesin hänet ennalta). Oli tai ei, niin jotain maagista kuitenkin tapahtui yökerhon tanssilattialla, ja se on nyt kestänyt viimeiset 30 vuotta. En pidä kovin todennäköisenä, että samanlaista voisi tapahtua uudelleen.
Olisin ehkä mieluiten yksin. En ainakaan enää vaimoksi ottaisi henkisen väkivallan harjoittajaa.
Etsisin ehkä kumppania, joka haluaisi tehdä enemmän kanssani asioita ja joka olisi enemmän kotona.
Olen ollut puolisoni kanssa n. 30 v. Olemme molemmat muuttuneet tänä aikana paljon. Eipä juuri mitään ole jäljellä siitä miehestä, johon aikanani rakastuin. Moni asia on kyllä mennyt parempaankin päin, mutta ne asiat eivät ole minulle lopulta niin tärkeitä.
Omaani en vaihda jos ei ole pakko, mutta jos näin kävisi, niin ottaisin miehen, joka saa minut nauramaan. Sellsisen, joka oikeasti on verbaalisesti lahjakas ja älykäs. Toki myös isosta kalusta ja rakastelutaidoista saisi plussaa. Nämä kaikki uskollisessa ja edes kohtalaisen näköisessä paketissa, mutta esimerkiksi pituudella ei ole minulle mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö muuttuu kaikilla vuosien mittaan, joten sitä ei kannata tuijottaa liikaa. Mutta yhdessä asiassa olisin viisaampi. En ottaisi miestä, jolla on taipumusta mustasukkaisuuteen. Se on välillä tosi raskasta nykyisessä liitossa. N44
Aikoinaan seurustelin mustasukkaisen tytön kanssa. Aivan kauheaa. Juuri hänen aiheettoman mustasukkaisuutensa takia seurustelumme hajosi, vaikka muuten meni kivasti. Jos ei ole itse kokenut, ei voi kuvitella, mitä pahanasteinen mustasukkaisuus tuottaa. Suloinen vaimo on täysin toisenluontoinen.
Kerran meinasin vähän ihastusta kehittää työkaveriin ja kas, hän oli ihan niinkuin vaimoni luonteeltaan mutta kroppa paremmassa kunnossa ja nuorempi. Minkäs teet, melkein kuin vaimoonsa ihastuisi. No, ehkäpä onneksi hän jatkoi pian jo muualle.
En olisi enää kenenkään muun kanssa kuin puolisoni.
En varmaan ihan kiireellä tavoittelisi uutta parisuhdetta.
Mielelläni kyllä seikkailisin seksin saralla, jos rahkeet riittäisivät. Ei vähintä hajua olisiko minulla mitään menekkiä.