Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tarkisteletko ulkonäköäsi? Hesarissa juttu.

Vierailija
22.04.2025 |

Juttu liiallisesta päivittäisestä ulkonäön tarkistelusta ja kehonkuvan häiriöstä. Kuulostaa ihan oudolta.

Itse käyn suihkussa, harjaan hiukset ja pukeudun. Hampaita pestessä sitä tietenkin tulee katsoneeksi peiliin. 

Jos menen juhliin, meikkaan, silloin tietenkin katson peiliin, ja pukeuduttuani tarkistan, että näytän hyvältä.

En siis pahemmin vietä aikaa peilin edessä.

Miten teidän "tarkistelunne" menee?

 

 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
22.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, koska mulla on ihosairaus ja allergioita, ja olen niiden takia joutunut noloihin tilanteisiin. Esim. Kotona "pientä" punoitusta ja pistelyä, seuraavan kerran julkisella paikalla naamassa nokkosrokko tai täynnä näppylää punaisena ja hyvin epäsiistinä

...

En tarkastele silloin kun tiedän, että mun iho rauhallisessa vaiheessa, katson silloin peiliin 2 krt päivässä.

Vierailija
2/3 |
23.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten muilla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
23.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuorena tein tuota pakkomielteisesti. Ja aina olin takertunut johonkin kohtaan, josta olin huolestunut, että on jotenkin epämuodostuneen ruma. Milloin se oli kaula, leuka, hampaat, reidet, vatsa, mutta aina pakkomielteisesti murehdin jonkun kehon kohdan ulkonäköä ja koin jopa, että se piirre pilaa elämäni täysin. Koin olevani lähes hirviö ulkonäköni takia. Sitten yritin moittia itseäni pinnallisuudesta, mutta aina mieli palasi vatvomaan tuota ulkonäköasiaa: katsoiko tuo ihminen minua, tuijottaa varmaan pömpöttävää vatsaani tai oudon lyhyttä kaulaani, apua, haluan vajota maan alle! 

Mä pääsin tuosta eroon vasta nelikymppisenä. Lihoin paljon esivaihdevuosien myötä, ja jotenkin se lihavuus teki sen, että totesin, että joo olen läski ja ruma, mutta ihan sama. Totesin, etten enää kaipaa toisilta ihmisiltä mitään, kun ei seksikään enää kiinnosta, eikä työssäni ole ulkonäöllä väliä, joten mitäpä minä sitä ulkonäköä miettimään. Nyt olen 50, rumasti vanhentunut, mutta ei haittaa sitten pätkääkään. Ulkonäöllä ei ole enää minulle mitään merkitystä.

Mutta hulluinta on, että jos katson itsestäni nuoruudesta kuvia, olin jopa hyvän näköinen näin jälkeen päin katsoen. Mutta tuhlasin nuoruuteni istumalla kotona häpeämässä hirviömäistä rumuuttani. Esim. poistin itseni kokonaan pariutumismarkkinoilta koska uskoin niin varmasti että kukaan ei voisi huolia ja saisin vain pilkkaa. Samoin vältin oleilemasta kodin ulkopuolella kun ei ollut pakko, ja kirjoittelin päiväkirjaan ja myöhemmin nettiin tuskaisia tilityksiä ruman naisen kovasta osasta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä yhdeksän